maanantai 18. elokuuta 2014

ERÄMAAN LUMO

Puhdas luonto kutsuu Kuusamoon. Kävimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran elämässämme viime viikolla Kuusamossa. Me kumpikin inspiroidumme luonnosta. Kuusamon erämaat ovat vaeltajien mieleen, jossa nautitaan luonnosta.

Kävimme Oulangan kansallispuistossa. Se tunnetaan mahtavista koskista ja Karhunkierros-retkeilyreitistä. Siellä on hyvät reitit lyhyisiin ja pitkiin retkiin. Kävimme siellä aurinkoisena kirkkaana päivänä. Kuusamon keskustan tuntumasta, missä meillä oli mökki, sinne oli noin 50 km. Kansallispuistoon on opastus viitostieltä. Kuusamo-Kemijärvi-tietä (5) käännytään kohti Sallaa (tie 950), jonka varresta löytyvät opasviitat Oulangan luontokeskukselle ja Juuman kylään. Kävimme kummassakin paikassa kävelemässä pätkän Karhunkierrosta. Kävelimme vain muutaman kilometrin lenkit, sillä emme ole enäää nuoria.

Oulangan kansallispuisto, Karhunkierros sekä Kitka- ja Oulankajoet kutsuvat seikkailemaan Euroopan viimeisimpiin erämaihin, missä luonto on täynnä jylhiä vaaramaisemia.

Oulangan luontokeskuksesta lähtee useita päiväretkireittejä. Suosituin on varmaan lyhyt patikointi Kiutakönkäälle, hurjalle vesiputoukselle. Me menimme sinne. Tapasimme nuoren miehen etelä-Suomesta, hän oli lähtenyt pitkälle retkelle. Hän jutteli kanssamme ja kertoi menevänsä 8 km lenkin autiotuvalle ja siitä jatkaa seuraavana aamuna tarkoituksena vaeltaa koko Karhunkierros ja oppia erätaitoja. Palasimme takaisin luontokeskukseen. Saimme sieltä opastusta miten pääsemme Juupaan ja ajoimme sinne, takaisin Kuusamoon ja Rukalle päin.

Juupassa päädyimme riippusillalle. Se ei ollut lainkaan pelottava ja siitä oli hieno näköala Niskakosken joelle. Jos olisimme jatkaneet matkaa muutaman kilometrin, siellä olisi ollut monta riippusilta ja vielä isompia koskia, mutta tuli mieleen lähteä jo mökille perunan keittoon. Kulkemamme reitit olivat luontokuvaajan unelmakohde. Metsässä oli hiljaista ja rauhallista, paitsi kaukaa jo kuului kosken pauhu. Me lumouduimme kyllä erämaan kutsusta. Jos olisimme nuorempia, olisimme vaeltaneet kauemminkin ja useampia reittejä.

Kuusamon luonto oli muuallakin kaunista. Mäntymetsikköä, kirkasvetisiä lampia ja järviä. Sateen jälkeistä nostalgista näkymää. Puissa oli paljon naavaa, luonto on siellä puhdasta. Ei voi kuin ihailla luonnon kauneutta ja puhtautta, miten kaikki on tehty kauniisti (1. Moos. 1:31). Maisemien jylhyys ja korkeuserot myös viehättivät silmää. Eräs nainen kertoi meille, että hän saa voimaa luonnosta ja muiltakin kuulimme samantapaisia kommentteja. Varmasti näin onkin, ihminen virkistyy ja rauhoittuu eramaa vaelluksella. Ainakin me virkistyimme. Siellä oli niin erilaista kuin täällä pääkaupunkiseudun vilinässä. Paljon jäi vielä näkemättä, kerralla ei jaksa eikä ehdi yhdessä viikossa. "Kutsuu mua Kuusamo, metsän näen ja vaarat sinertävät..."

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Vuokko Mattila

Kuva: Vuokko Mattila
Vuokko

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Pohjois-Suomen herkkuja - hirvipata ja Puikula perunat sekä lakka


Hirvipata

Hirven lihaa, kasviksia, mausteita, vettä.
Paistetaan pannulla kevyesti hirven lihaa paloina ja samoin kasviksia. Ne laitetaan pataan ja haudutetaan uunissa 4-5 tuntia 150 asteessa. Tarkempia ohjeita löytyy keittokirjoista ja internetistä. Hirvipaistiin taas laitetaan sianlihaakin mukaan.

Hirven lihaa on saatavilla syksyllä metsästysaikaan Suomessa. Minä tein valmiista säilykepurkista hirvipataa.

Puikula on Lapissa viljeltävä erittäin jauhoinen perunalajike. Sen tärkkelyspitoisuus on 18,5 prosenttia. Suuren tärkkelyspitoisuutensa vuoksi se hajoaa helposti keitettäessä. Sen vuoksi sitä suositellaan kypsennettäväksi höyryttämällä. Ruotsissa se tunnetaan nimellä mandelpotatis.

Lakka eli hilla eli suomuurain kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Se on yksi arvokkaimmista luonnonmarjoista Suomessa. Sitä kasvaa vaikea kulkuisissa paikoissa. Sato vaihtelee, tänä vuonna sitä on vähän saatavilla ja hinta on sen mukaista.

Seuraava juttuni ei käsitele ruokaa. Aihe on ERÄMAAN LUMO.

Kuva: Arto Mattila

Vuokko