Syksy - autumn in Finland

Repoveden kansallispuisto on kaakkois-Suomessa Kouvolan ja Mäntyharjun puolella oleva luonnonpuisto. Helsingistä sinne on 130 km. Kävimme siellä lokakuussa ystävien kanssa retkellä. Sinne mentiin Lapinsalmen kohdalta sisäänkäynnistä. Ruska oli keltainen ja maassa oli varisseita lehtiä. Koivut olivat kullankeltaisia. Kävelimme pienen matkan metsäpolkua harjun päälle ja kas, siellä oli riippusilta. Kauhistuin ensin, en ole koskaan kävellyt riippusillalla. Mutta rohkaistuin kun näin että muut menivät siitä. Kävelin sitä pitkin joen yli ja pelotti keskellä kun vilkaisin alas, mutta kävelin vain eteenpäin askel kerrallaan. Astuin vahvalle kalliolle ja huh helpotus. Menimme vähän alemmaksi laaksoon, jossa oli makkaranpaistopaikka järven rannalla. Siellä oli jo retkeilijät tehneet tulet grilliin ja me kaikki paistoimme siellä makkaramme ja kylläpä ne maistuivat hyvältä metsän keskellä ja repuistamme löytyi mehua juomiseksi. Järvi oli aivan tyyni ja oli rauhallinen erämaa tunnelma. Juttelimme, että tänne on vain kahden tunnin matka pääkaupunkiseudulta, voisimme tulla joskus ensi kesänä uudelleen.

Samalla reissulla olimme Valkealassa Rapojärven rannalla viikonlopun majoittuneena mökissä. Perjantai-iltana oli ihan pimeää, mutta järvellä oli hieno kuunsilta, se oli nostalginen näky. Istuimme keinussa järven rannalla ja ihailimme valoisaa tummansinistä maisemaa.

Tunnelmaa kuunsillalla: Kuva Arto Mattila

Lauantaina oli aurinkoinen päivä ja puut olivat kirkkaan keltaisia. Kävelimme eräällä tiellä ja juttelimme vastaan kävelevän naisen kanssa. Juuri sillä hetkellä viereisellä pellolla juoksi kettu repolainen. Samalla pellolla oli joutsenia. Nainen kertoi, että joutsenet ovat olleet siinä koko kesän, se on niiden lepopaikka. Nyt näyttää kettu niitä vähän jahtaavan. Joutsenet lähtevät hyvin myöhään syksyllä muuttomatkalle. Arto juoksi autolle hakemaan kameraa. Joutsenista tuli kuva mutta repolainen vain heilutti ovelasti häntäänsä ja katosi.

Syksy on kaunis vuodenaika Suomessa. Tänä syksynä oli kaunis ruska myös täällä etelä-Suomessa. Vieläkin on vähän, osa puiden lehdistä on lentänyt pois ja ensilumi satoi sulien saman tien pois täällä etelä-Suomessa.

Tuuli: Kuva Vuokko Mattila

Lapinsalmen riippusilta: Kuva Vuokko Mattila

Repoveden kansallispuisto: Kuva Vuokko Mattila

Repoveden kansallispuisto: Kuva Vuokko Mattila

Vuokko

Puolukka – vispipuuro – lingonberry

Puolukka on kanervakasvien heimoon kuuluva, 10-40 cm korkea ainavihanta varpu, joka kasvaa laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Puolukka on yleisesti käytetty marja ja Suomen tärkein luonnonmarja. Myös Etelä- ja Keski-Euroopassa puolukkaa arvostetaan korkealle. Suomessa sitä poimitaan vuosittain 100 miljoonaa kiloa, mutta kaupalliseen käyttöön vain noin 5-10 miljoonaa kiloa.

Olen poiminut puolukoita jo lapsena. Ne kasvavat kuivassa kangasmetsässä. Puolukan kukat ovat valkeita ja muodoltaan kellomaisia ja roikkuvat verson latvassa. Ne kukkivat alkukesästä, mutta marja on valmis vasta loppukesällä. Syyskuussa vielä niitä voi poimia.

Vispipuuro eli puolukkapuuro, oma resepti

5 dl        puolukoita
1 litra    vettä
1 dl         sokeria
1 1/2 dl  mannaryyniä
1 tl           vaniljasokeria

Keitä puolukat vedessä sokerin kanssa. Siivilöi.
Lisää mannaryynit ja keitä 3-10 minuuttia.
Lisää vaniljasokeri. Jäähdytä kattila kylmässä vedessä.
Vatkaa sähkövatkaimella 10 minuuttia.
Puuro tarjoillaan kylmän maidon kanssa.
Reseptejä voi löytää keittokirjoista ja internetistä, vähän toisistaan poikkeavia versioita, myös ruisjauhoon ennen keitettiin usein. Voi jättää puolukat myös puuroon, mutta minä siivilöin ne pois, tulee sileämpää. Muistakin marjoista voi tehdä puuroa tällä reseptillä, mutta puolukka on paras. Minä tein tällä tavalla ja käytin Spelt täysjyvämannaa. 

Vispipuuro, kuva Vuokko Mattila

Puolukka, kuva Vuokko Mattila

Vuokko