perjantai 29. joulukuuta 2017

Lämmin karpalokeitto

4 annosta. Valmistusaika 15 minuuttia.

5 dl karpalomehua
1 ruokalusikallinen perunajauhoja
3 dl pakaste karpaloita

1. Vispilöi perunajauhot kylmään mehuun ja kuumenna keitto sekoitellen kiehuvaksi. Ota keitto heti pois liedeltä, kun se kiehahtaa. Lisää sekaan jäiset karpalot.
2. Tarjoa lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.

Samalla tavalla olen tehnyt muistakin marjoista keittoa. Seuraavaksi kokeilen puolukasta. Varmasti se on hyvää, puolukka on myös voimakas makuinen ja jäätelö sopii sen kanssa. Punaherukoista ja vadelmista olen tehnyt myös. Voi myös laittaa eri marjoja kuin mehu on, tulee kivoja makuja. Kauppojen pakasteesta löytyy monia eri marjoja, jos ei ole itsellään pakastettuna. Mehuja myös on kaupoissa erilaisia tai voi keittää itse mehun ensin ja siiviöidä marjat pois. Mehukeitto voi syödä puuron kanssa myös ja ei tarvitse lisätä marjoja. Mutta kun lisää pakaste marjoja kuumaan, ne maistuu ihan tuoreita.
Karpalokeitto 29.12.17 kuva: Vuokko
Vuokko

tiistai 19. joulukuuta 2017

Karjalanpiirakat

Piirakoita ja kukkoja on leivottu Itä-Suomessa jo satojen vuosien ajan. Keskeinen osa karjalaista ruokaperinnettä ovat kotiuunissa paistetut piirakat ja kukot. Ne ovat levinneet joka puolelle Suomea. Piirakan ja kukon ero on siinä, että kukon kansi suljetaan päältä, mutta piirakan sivulta. Piirakoiden valmistustavan karjalaiset ovat oppineet venäläisiltä ja muunnelleet heidän resepteään mieleisekseen satojen vuosien kuluessa. Karjalanpiirakka on soikion muotoinen, mutta perunapiirakka pyöreä alunperin. Nämä tiedot olivat "Karjalainen keittiö" kirjasta.

Leivoin eilen karjalanpiirakoita. Ne on helppoja leipoa, ei tarvita hiivaa. Voi käyttää ruis- tai vehnäjauhoja, tattari jauhoja myös. Tattarista saa gluteenittomia piirakoita. Laktoositonta saa, kun käyttää laktoositonta voita tai öljyä.
Perusohje: kuoritaikina: 2 dl vettä, 1 tl suolaa, 4 dl ruisjauhot, 1 dl vehnäjauhoja. Voita hiukan taikinaan, mutta ei välttämätöntä. Minä laitoin puolet ja puolet ruis- ja vehnäjauhoja. Alustetaan hyvin ja tehdään tanko ja jaetaan se noin 20 osaan. Riippuu siitä, haluaako tehdä ihan pieniä vai isoja piirakoita. Täyte: riisipuuro, joka on keitetty etukäteen ja jäähdytetty. Sitten vaan kaulitaan soikioita ja täytetään ja rypytetään. Paistetaan 275 asteessa 10-15 min. Ei leivinpaperia pellille, sillä se ei kestä niin kuumaa. Voi paistaa miedommallakin 250. Kun pinta on kauniin ruskea tai vaaleahko, ne on kypsiä. Minä uitin valmiit piirakat heti sulatetussa voissa. Käytin pihtejä. Ne voi vaihtoehtoisesti voidella voi-maitoseoksessa tai voi-vesiseoksessa. Sitten liinan alle pehmenemään.

Karjalanpiirakoita tarjolla kahvipöydässä tänään. Kuva: Vuokko

Vuokko


maanantai 4. joulukuuta 2017

Letut

Mikäpä olisi parempaa herkkua kuin lettu. Paistinpannulla paistettu iso tai pieni lettu. Muurinpohjalettu on kesän herkku. Letun päälle voi laittaa hilloa ja kermavaahtoa tai vain sokeria. Sen voi myös kääriä rullalle ja laittaa jotain suolaista tai sokerista täytettä. Silloin se on täytetty Ohukainen.

Tänään tein muutaman letun. Sain hankittua kananmunia suoraan tuottajalta ja samasta paikasta vehnäjauhoja. En ole luomu intoilija, mutta joskus jos on mahdollista ostaa suoraan tuottajalta, viljelijältä elintarvikkeita niin suosin niitä mielelläni. Perunat ostan useimmiten viljelijöiltä jotka myy niitä torilla.

Letun ohjeita löytyy monesta paikasta. Minä laitan melkein aina näin, mutta joskus katselen tai keksin muitakin ohjeita (rahkaa sekaan tai ohra jauhoja).

Maitoa puoli litraa, 2 kananmunaa, vehnäjauhoja noin 2-3 dl. Vähän suolaa ja vähän sokeria. Paistetaan aika kovalla lämmöllä nopeasti. Noin 4:lla levy tulee hyvä.

Lapsille letut ovat varma herkku. Voi järjestää lettukestit. Lapset hyppivät riemusta. Pöydän ympärillä on iloista joukkoa. Saunaillan piristeeksi letut sopivat myös, aikuisille tietenkin. Ei kaikki tykkää saunakaljasta ollenkaan, mutta letut ilahduttavat. Ainakin meidän perheessä on niin. Jos niitä jää yli (yleensä ei), ne maistuvat kylmänä tai lämmitettynä seuraavana päivänä.

Muurinpohjalettuja tarjotaan kesällä toreilla ja yleisö tapahtumissa, mutta myös kotipihalla tai kutsuilla.
Kuva: Vuokko
Vuokko

torstai 23. marraskuuta 2017

Tallinna

Kävimme Tallinnassa 20-22.10. Syksyn ruska oli parhaimmillaan, kirkkaan keltaiset lehdet puissa.
Meitä oli pieni porukka. Menimme Ikaalisten matkatoimiston matkalle. Siinä pääsi linja-autolla satamaan ja takaisin päin myös. Oli mukava kerrankin olla enemmän kuin päivä Tallinnassa. Sai rauhassa katsella ja seikkailla ja levätä välillä hotellissa. Tosin huomasimme, että aika oli lyhyt. Olisi niin paljon katseltavaa, että tuskin viikko riittäisi. Oli aivan ihana nähdä Viron syksy. Oli kaunis ja aurinkoinen ilma. Merikin oli ihan tyyni. Oli myös kiva nähdä Tallinnan ilta. Kävelimme vanhassa kaupungissa ja sen lähettyvillä. Kävimme bussilla kauempanakin päivällä. Bussi maksoi 2 euroa.

Etsimme rauhassa ruokapaikkaa ensimmäisenä iltana. Olimme jo käyneet kahvilla vanhassa kaupungissa eräässä yläkerran kahvilassa. Ravintoloissa oli ruokalista ulkona, katselimme niitä. Joissakin houkuteltiin sisään ja vilkaisimme sinne, mutta emme jääneet. Lopulta löysimme mieleisen ravintolan vanhasta kaupungista vastapäätä Old Hansaa. Se oli Scheeli Restoran. Vana turg 2. Se oli rauhallinen ja viihtyisä paikka. Vanhanajan tunnelmaa ja huilumusiikkia ja pianon soittoa. Musiikki oli todella hyvää. Sisustus oli kiva. Sitä näkee heidän kotisivuillaan. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Kokin tervehdys meille oli: virolainen silli.


Kuva: Arto Mattila


Alla on kuva syksyisestä Tallinnasta.




Kuva: Arto Mattila
Kävelimme paljon ja seikkailimme mukavan ystäväporukan kanssa. Tuliaisiksi kotiin ostimme suklaapuodista vähän Kalev suklaata.

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila




Vuokko





lauantai 18. marraskuuta 2017

Itämainen illallinen

Toteutin ne kutsut joita suunnittelin aiemmassa kirjoituksessani. Meitä oli 6 syömässä, oli kutsuttu 2 enemmän, mutta he ei päässeet tulemaan. Pääruoka oli niin hyvää, että innostuin tekemään sitä myös viikon päästä seuraavana lauantaina.

Pääruoka reseptin löysin netin kautta, mutta muutin sitä jonkun verran, joten se ei ole kopioitu. Tutkin lisäksi monesta paikasta mitä mausteita itämaisissa ruoissa käytetään. Löysin tiedon, että seesamiöljy antaa jännää makua paistettaessa. Se piti paikkansa. Luin myös, että korianterin maku säilyy parempana, kun sen jauhaa itse, eikä laita valmista jauhetta. Emme muistaneet ottaa kuvaa pääruuasta. Se oli:

Itämainen broileri

600 g hunajamarinoituja broilerin filesuikaleita. 2 paprikaa, 1 tl punaista currytahnaa, 2 tl korianterijauhetta, 2 valkosipulin kynttä, hiukan raastettua inkivääriä. Ruokakermaa, hiukan sitruunamehua. Paistoin seesamöljyssä. En laittanut chilijauhetta, koska en pidä siitä.
Kaikki sanoivat, että tässä oli makua, aitoja makuja. Lisäksi laitoin riisiä ja wok-vihanneksia. Mitään alkupala en laittanut, mutta leipä oli naanleipä. Sitä en tehnyt itse, vaan yksi vieraista. Tosin viikon päästä tein sitäkin. Jälkiruokana oli hedelmäsalaattia. Luin jostain, että itämailla hedelmät on suosittu jälkiruoka.



Myöhemmin joimme vielä kahvit suomalaiseen tapaan. Mutta kahvin kanssa oli:
Japanilainen juustokakku
3 kananmunaa, 120 g valkosuklaata, 120 g tuorejuustoa. Paistaminen oli tarkkaa puuhaa. 170 astetta puoli tuntia ja jälkilämmössä 15 min. Kananmunat erikseen keltuainen ja lopussa valkuaisvaahto. Jostain netin kautta löysin ohjeen. Tämä on siitä hyvä, että sitä voi syödä sellaiset, jotka ei syö gluteenia. Siinä ei ole jauhoja, mutta maistuu kahvin kanssa hyvältä.

Kuva: Arto Mattila


torstai 16. marraskuuta 2017

Läskisoosi ja muistelua

Olen kotoisin maalta pienestä saaresta. Meillä oli pienviljelyä kotona. Ruoat oli niitä mitä maaseudulla ja perinteisesti savolaisessa perheessä käytettiin. Kalastettiin paljon. Syötiin kalakeittoja, paistettua kalaa muun muassa. Oli haukia, särkiä, ahvenia, kuhaa, madetta, lahnaa. Kasvimaalta oli kaikkea vihannesta ja kasvista. Marjoja ja sieniä kerättiin paljon. Minulle jäi runsas tieto perinteisestä maalais ruoasta, kun seurasin mitä äiti teki. 

Läskisoosi oli ainut kastike minkä tiesin. Siinä käristetään pannulla raitalihaa eli pekonia eli siankylkeä. Jauhoja lisätään ja ne ruskistetaan samalla. Ehkä sipulia myös laitetaan. Sitten vettä laitetaan joukkoon. Itse olen tehnyt hyvin harvoin läskisoosia.

Nuorena minua ei ruoan laitto kiinnostanut kovin paljoa. Minua kiinnosti toimistotyöt, lukeminen ym johon meni huomio. Mutta nuoresta asti piti tehdä ruokaa ja suunnitella vähällä rahalla mitä voisi tehdä. Naisen elämä on yleensä sellainen. Heti 18-vuotiaana nuorena rouvana piti tehdä joka päivä ruokaa. Kun syntyi vauva, opetella vauvan ruokkiminen, sitten kun vauva alkoi syödä ruokaa. Iän myötä on kiinnostus ruokaan lisääntynyt. Aika suuri asiantuntemus ravintoaineista ja muusta on tullut. Kotikokki, keittäjä, ravitsemus asiantuntija ym ammatteja perheen emäntä hankkii elämänsä aikana. Ainut ammatti ei ole se mitä tekee vieraalle jossain toimistossa. Naisella on monenlaisia rooleja ja taitoja. Keittiö taidot ei riitä. Pitää hallita tietokoneet ja muut vempaimet, auton ajaminen, asioiden hoito muuttuvassa maailmassa, puhumattakaan ihmissuhde taidoista.

Joskus teen perinneruokia myös, mutta kokeilen erilaisia eri maiden ruokia ja muutakin. Nuorena tein mitä olin kotona oppinut mutta katsoin joskus jonkun uuden reseptin jostain lehdestä tai kuulin ystäviltä. Opettelin tekemään munakkaan, jonka opetin lapsilleni jo kun he olivat kouluiässä. Kyljysten tekeminen oli huippu, jonka opettelin. Useimmiten tein ihan tavallisia ruokia ja kokeilin ja keksin itse uutta ja käytin tarkkaan myös tähteet. Käytin paljon marjoja tietenkin, keräsin itse, kuten kaikki teki meillä päin. Tällaista muistelua ruoka kulttuuristani. Marjoja on nytkin pakastimessa ja hilloja kaapissa, niistä en osaa luopua.

Vuokko

lauantai 30. syyskuuta 2017

Itämainen ruoka

Ajattelin suunnitella itämaisen illallisen. Meillä on pieni ystäväporukka, jonka kanssa kokoonnumme vieraisille jonkun luokse. Teemana on aina joku maa. Emäntä sanoo mikä maa ja mitä tekee. Vieraat voivat tuoda esim jälkiruoan tai muuta mitä sovitaan. Olimme kesällä vierailulla unkarilaisessa illassa. Kukaan meistä ei tiennyt mitään unkarilaisista ruuista. Emäntä oli tehnyt lihakeittoa, ohjeita löytyy kyllä. Minä tein alkusalaatin. Kerron siitä toisen kerran.
Nyt tein tänään kotona alkuruoan. Harjoituksena tietenkin, mies saa olla koemaistaja. Se oli japanilainen kulhoruoka eli donburi. Itämaista voi olla Kiina, Japani, Thai tai mitä muuta vaan. Kerron myöhemmin, mitä olen suunnitellut pääruuaksi ja mitä muuta vielä. Ne ei ole toteutuneet, eli aloittamista vaille valmis.

DONBURI
150 g graavilohta, 1 avokado, 2 sipulia, 2 dl riisiä vähän puuroutuvaa esim Jasmiini.
Mausteliemi. 3 rkl vettä, 2 rkl etikkaa, 1 rkl soijaa, 1 to sokeria, hiukan suolaa.
Liemi kiehautetaan. Lautaselle laitetaan riisi, kostutetaan liemellä, muut aineet laitetaan päälle. Avokado kostutetaan sitruunamehua.

Ohjeita on muitakin. Voi laittaa vihanneksia, kypsää lihaa tai kanaa riisin päälle. Ohjeita löytyy tai voi itse keksiä. Tämä on perinteistä japanilaista ruokaa. Se onnistui hyvin, joten aion tehdä sitä alkuruuaksi sitten. Kerron muista itämaissta ruuista myöhemmin blokissani. Myös tämän syksyn kasvisruokavalio mitä olen tehnyt, kirjoitan myöhemmin.


torstai 24. elokuuta 2017

Mansikka ja mustikka

Suomessa kasvaa metsissä ihania marjoja. Metsä mansikka eli ahomansikka on pieni, punainen marja. Se kasvaa aholla tai metsässä aukealla paikalla tai tien varressa. Lapsena olin usein veljeni kanssa metsässä etsimässä mansikoita. Niitä oli paljon ja jos ne ei olleet kypsiä, palattiin uudelleen poimimaan niitä. Mansikat oli hyviä maidon kanssa. Mansikkamaito oli herkku. Nyt metsä mansikoita on vähemmän metsissä kuin ennen. Maku on erilainen kuin puutarhamansikassa. 
  Mustikka on varsinainen kasvi. Se kasvaa esimerkiksi mäntymetsässä ja kankailla sekä kallioilla. Olen poiminut mustikoita lapsena ja aikuisena. Se on terveysvaikutuksiltaan erittäin hyvä marja. Siitä voi tehdä mustikkapiirakkaa,
Soppaa tai hilloa. Sitä voi pakastaa ja syödä sellaisenaan tai jogurtin tai muun seassa. Monet pakastavat mustikoita valtavat määrät talveksi. Yksi pakastin ei riitä, jos on muitakin marjoja. Mustikka hilloa tehdään myös talveksi. Minäkin teen muutaman purkin aina. Jos ei ehdi tai jaksa lähteä metsään tai ei tiedä mustikkapaikkoja, toreilta saa ostettua mustikkaa. Kun asuin Vantaalla, ostin toreilta marjoja. Nyt kun asun Hämeessä, olen löytänyt metsiä, joissa on mustikoita.
Ohessa pari kuvaa. Mustikkasoppa ja ahomansikoita tältä kesältä.


Vuokko

Vuokko
@










lauantai 1. huhtikuuta 2017

Koillis-Savo


Koillis-Savo Koillis-Savoon kuuluu  Tuusniemi, Vehmersalmi, Riistavesi, Kaavi, Juankoski, Nilsiä ja Rautavaara.  

Vuonna 1870 perustettu Tuusniemen kunta oli alkuvaiheessa tyypillinen maaseutupitäjä. Elämä lienee ollut rauhallista, muutokset harvinaisia ja hitaita. Minunkin juureni on äidin isän puolelta Tuusniemen Juurikkamäestä.   

Vehmersalmen kunta perustettiin 1920-luvun alussa kun se erosi Kuopion maalaiskunnasta. Vehmersalmi sijaitsee monien laivareittien varrella. Laivareitit ovat osaltaan tuoneet Vehmersalmen luonnonkauneutta vieraiden tietoisuuteen.

 Olen nuorena liikkunut paljon Vehmersalmella, joten Tiedän miten kaunista siellä on. Varsinkin  vesistöt ja pienet saaret siellä, mutta kaikki muukin luonto on kauneimpia mitä olen nähnyt. Vehmersalmi on myös maatalouspitäjä. Olin nuorena töissä Vehmersalmen kunnantoimistossa. Se oli ensimmäinen työpaikkana 16- 17 vuotiaana. Siitä alkoi urani toimistoissa ja sitä on kestänyt tähän asti, olen jo pian eläkeiässä.

Koillis-Savo on näkemisen ja kokemisen arvoinen myös matkailijoille. Mikset myös tutustuisi enemmän ihmisiin siellä ja majoittuisit lomalla johonkin kylään. Etelän ihmiselle vesistöjen kauneus ihastuttaa valtavasti. Voit nähdä häivähdyksen maaseudun historiaa. Ihmisiin tutustuminen on vaivan arvoista.






Vuokko

Itämainen kalakeitto ja kakkuja

Kalakeiton voi maustaa monella tavalla. Tämä ohje on Myllyn paras sivulta mutta itse soveltaen. Itämaiset ruoat Thai, Kiina, Japani ym. On mausteisia. Olen tehnyt kanaruokia, keittoa thaimaalaisittain, grillattua kanavarrasta, uunikalaa ym. Ne maistuvat hyvältä suomalaiseen suuhun. Niissä on jotain makuakin. Minä ja mieheni olemme tykänneet niistä. Ohjeita löytyy kauppojen mainoksista, netistä ja lehdistä.

6 dl vettä, 4 dl kookosmaitoa, 300 g kalaa, 1 pussi wok vihanneksia.
100 g aurinkokuivattuja tomaattia, 100 g suppilovahveroiden, currya, 2 kalalientä,
2 rkl sitruunamehua (minä laitoin kaffir limetinlehti), iso sipuli, valkosipulia, tilliä ja 2 dl spagettia. Sipulit kuullotetaan pannulla. Chiliä hiukan.

Kaffir mauste maistuu ja tuoksuu voimakkaalle sitruunalla mutta on erilainen, mutta hyvä mauste. Sopii kanaruokiin myös. Kalakeitto onnistui hyvin. Jos jotain ainetta puuttuu kotoa, ei se haittaa, hyvää tulee kuitenkin. Minulla ei ollut sieniä eikä tomaattia. Itse voi kokeilla mikä sopii.

Suomessa tehdään kahvikakkuja. Yksi suosituimmista on tiikerikakku. Tein eilen. Siihen tulee kaakaota kolmasosaan taikinasta. Kahvin kanssa kakku maistuu ihanalta. 

Myös täytekakut ovat suosittuja Suomessa. Niitä tehdään aina juhliin ja kutsuille. Joskus tehdään kotona muuten vain ja jos on vieraita tulossa kahville.  Kaksi tai kolme kerrosta pohjia, myös gluteenittomia käytetään. Mitä tahansa hilloja voi käyttää. Kermavaahtoa tai rahkaa ja kermavaahtoa väliin ja päälle. Koristellaan marjoilla. Minä laitoin eilen karviaismarja hilloa väliin ja päälle pakaste mansikoita. Hedelmäkakut on myös raikkaan hyviä, ei liian imeliä. Täytekakku on kahvipöydässä suosikki.

Vuokko