torstai 19. marraskuuta 2015

Kaalilaatikko

Kaalista saa terveellistä ja edullista ruokaa. Minun lapsuudessaan äiti teki kaalilaatikkoa. Sitä viljeltiin omalla kasvimaalla.

1 kaali
500 g jauhelihaa
1 sipuli
2 annosta riisiä
Siirappia
Ruoka kermaa
Suolaa, pippuria tai meiramia

Pilkotaan kaali pieneksi ja paistetaan sipulin kanssa pannussa. Paistetaan jauheliha. Keitetään riisi. Yhdistetään ja paistetaan 200 asteessa uunissa.

On muitakin reseptejä ja tapoja tehdä kaalilaatikko. Esim kaalia voi ensin keittää ja voi käyttää maitoon keitettyä riisipuuro.

Kaali on Suomessa perusruokaa kuten peruna.


perjantai 24. heinäkuuta 2015

V A N T A A

Vantaa on kaupungistunut, mutta siellä on paljon maaseutumaista pelto- ja metsämaisemaa. Vaikka Vantaa on Suomen neljänneksi suurin kaupunki asukasluvultaan, välillä näyttää siltä kuin olisi tullut maaseudulle.

Kun muutin Kuopiosta Vantaalle Rekolanmäelle, joka on itäpuolella Vantaata, hämmästyin miten maaseudun näköistä siellä oli. Kävelin viljapellon poikki radan toiselle puolelle ja kävelin metsässä lenkkiä ja kuuntelin linnun laulua. Junalla pääsi hurauttamaan Helsinkiin puolessa tunnissa. Olen asunut samoilla nurkilla, Korsosta Koivukylään, ja viimeksi Leinelässä, yhteensä 15 vuotta. Se oli pitkä matka.

Vantaalla ei ole mitään keskustaa, siellä on monia pieniä lähiöitä. Tikkurilassa on tavallaan keskus, jossa on virastoja. Länsi-Vantaalla on isoja kauppakeskuksia, Jumbo (jossa on Flamingo myös ja elokuvateatteri) ja Myyrmanni. Vantaalla sijaitsee Helsinki-Vantaan lentokenttä. Sinne on nyt junayhteys, kun kehärata valmistui ja juna alkoi kulkea 1.7. Katsoimme radan valmistumista räjäytyksistä lähtien kotimme ikkumasta Leinelästä. Otimme kuviakin niistä tilanteista. Asema oli jo ajat sitten valmis. Teimme heti 1.7. retken Leinelän asemalta lentokentän kautta Helsinkiin. Tosin nyt jouduimme tulemaan ensin Leinelän asemalle kauempaa omalla autolla, ehdimme nimittäin muuttaa tasan kuukautta aikaisemmin pois.

Kuusijärvi on mieluisin paikka minulle Vantaalla. Kävin siellä usein uimassa. Se onkin ainut järvi siellä päin ja hyvä virkistysalue. Siellä on lenkkipolkuja, marjoja, savusauna, tavallinen sauna, ruokapaikka ja mikä parasta kimmeltävä järvi metsän keskellä. Se on kyllä pieni, vastarannan puut näkyy ja sen voi kiertää puolessa tunnissa. Pienihän se on Kallaveden rannalta muuttaneelle, mutta mukava kuitenkin. Se on myös urheilijoiden suosiossa ja kesällä tupaten täynnä. Vesi on kuitenkin virkistävää, sillä järvessä on virtauksia.

Vantaanjoen sivujoki Keravanjoki virtaa Koivulylässä ja myös Havukosken ja Päiväkummun välillä. Siellä on mukava kävellä ja katsella sorsien uiskentelua eri vuodenaikoina. Niistäkin tuli otettua kuvia.

Tänään tulin Helsingistä junalla Dixiin, joka on Tikkurilan uusi kauppakeskus. Se valmistui keväällä ja sen yhteydessä on rautatieasema ja bussiterminaali. Kävimme mieheni kanssa Jumbossa bussilla. Kunhan kävimme. Tikkurilassa yllätti nälkä ja kävimme Mäkkärissä. Siellä oli vain nälkäisiä nuoria. Olipa herkullinen ateria. Tikkuraitilla on paljon liikkeitä.

Sen jälkeen suuntasimme H-junalla halki kylien ja peltojen kotiin Riksuun.

Kuva: Arto Mattila
Kuusijärvellä: Kuva: Arto Mattila
Vuokko






keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

KESÄKEITTO

Maitopohjaisessa kesäkeitossa tulee hienosti esille suomalaisten tuoreiden kasvisten aromikas maku.

Äitini viljeli kasvimaata ja teki usein kesäkeittoa. Se on kesän herkku. Olen tehnyt monta kertaa kesällä aina kesäkeittoa. Käytän laktoositonta maitoa.

Ohje:

Perunoita
Kukkakaali
Porkkanoita
Herneitä
Vettä
Maitoa
Suolaa
Sokeria

Nämä keitetään vedessä, niin että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisätään maito ja keitetään vähän aikaa. Lisätään suola ja vähän sokeria. Jotain muutakin kasvista tai yrttiä voi lisätä: esim. naurista ja persiljaa.



Vuokko



sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tyrni – tyrnikiisseli

Tyrni on C-vitamiinipitoinen marjoja tuottava piikikäs pensas tai puumainen pensas. Tyrni kasvaa laajalla alueella Euraasiassa. Suomessa tyrni kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikolla ja muuallakin rannikkoseudulla, mutta myös Etelä-Suomen sisämaassa.

Tärkeimmät tyrnistä saatavat tuotteet ovat mehu ja hillo, mutta siitä tehdään myös likööriä. Tyrnin marjat ovat erittäin terveellisiä. Happamien marjojen C-vitamiinipitoisuus on kasvikunnan korkeimpia. C-vitamiinipitoisuus on jopa 350 mg/100 g marjan syötävästä osasta. Mehua voi juoda talvella pienen määrän vaikka joka päivä.

Kiisseli:
1 litra vettä
   marjoja
   sokeria
   5 ruokalusikallista perunajauhoja

Tyrnikiisseli, kuva: Arto Mattila

Tyrnilikööriä, kuva: Arto Mattila
Vuokko




sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Japanilaisvaikutteinen muhennos

Paistetaan pannulla: Annos 2 hengelle

1 peruna raastettuna,
1 porkkana raastettuna,
1 sipuli silputtuna,
1 chilipaprika
broilerisuikaleita 100-200 g,
2 ruokalusikallista soijakastiketta,
2 ruokalusikallista seesamtahnaa eli Tahinia,
hiukan Tabascoa ja suolaa.

Ei tarvitse matkustaa Japaniin tai muuallekaan, voi tehdä "makumatkoja" ja käyttää vähän mielikuvitusta ja nettiä ja kokkailla ja nautiskella.

Resepti on emännän oma.



Kuva: Arto Mattila: CHILIPAPRIKA
Vuokko




lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ghanalainen maapähkinä - kanakeitto

Kuva: Arto Mattila

Tein afrikkalaista ruokaa vaihteeksi, ghanalaista keittoa. Suomessa asuu ulkomaalaisia, niin on kiva kokeilla eri maalaisia ruokia ja näin avartua. Löytyy terveellisiä ruokia ja vaihtelua. Seuraavaksi kokeilen jotain muuta.

Sipuli, 300 g kanasuikaleita, 100 g tomaattimurskaa, 125 g maapähkinävoita, chilipippuria (minä laitoin tilalle 2 kpl chilipaprikaa), suolaa, öljyä, vettä.

Sipuli ja kanat kuullotetaan pannussa. Ne laitetaan kattilaan ja lisätään tomaatimurska, tilkka vettä ja mausteet. Sekoitetaan maapähkinävoi ja 4 dl vettä eri astiassa ja lisätään kattilaan. Keitetään 40 minuuttia hiljaisella tulella.

Keitosta tuli hyvää ja pehmeän makuista. Söimme sitä ruisleivän kanssa. Ghanassa sitä kai syödään alkukeitoksi.

Vuokko

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kalajuttuja – SILAKKA

Silakka eli Haili on Itämeressä elävä sillilaji. Se on edullinen ja ravinteikas kala. Se on eniten pyydetty kala Suomessa. Karjalassa mereltä pyydettyä Hailia sanottiin suolattuna silakaksi. Karjalaisten perusruokaa oli kalakeitto, joka maustettiin vain sipulilla ja pippurilla.

Ennen vanhaan kalaa valmistettiin tuoreena keittämällä, paistamalla pannulla ja uunissa. Kalaa myös kuivattiin ja suolattiin, jotta se säilyi paremmin. Suolakala olikin jokapäiväistä ruokaa. Kalan kuumasavustaminen umpinaisessa peltipöntössä on omaksuttu karjalaisilta kalastajilta. Minä itse pidän savustetusta kalasta kesällä järven rannalla.

Silakkarullat ja silakkapihvit

Silakkarullat tehdään uunissa, paistoaika 15 minuuttia. Mausteeksi suolaa ja tilliä. Tänään tein niitä, päälle laitoin ruokakermaa, johon silppusin sinihomejuustoa.

Silakkapihvejä olen tehnyt niin, että laitan kaksi silakkafilettä vastakkain ja uuniin. Väliin purjoa ja sulatejuustoa. Ehkä jotain maustetta maun mukaan.

ennen uunia, kuva Arto Mattila

Uunissa kiehumassa, kuva Arto Mattila

Vuokko

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Pizzapyörteet

Pizzataikinan perusohje

25 g tuorehiivaa tai kuivahiivaa
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
3 ruokalusikkaa oliiviöljyä
noin 5 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja tai muuta jauhoa)

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan. Kauli molemmat palat noin 20 cm x 30 cm kokoisiksi levyiksi. Levitä täyteaineet levyille. Rullaa levyt kääretortun tapaan. Leikkaa molemmista rullista 8-10 palaa. Nosta palat leivinpaperilla päällystetylle pellille. Anna kohota 15 minuuttia.

Paista 250-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia tai siihen asti, kunnes palat ovat kypsiä. Ripottele kuumille pyörteille parmesaania tai muuta juustoraastetta.
Tarjoa. Maistuu esim. kahvin kanssa.

Ohje oli Helsingin Sanomissa 26.2.2015. Siinä oli muutakin mitä voi tehdä pizzataikinasta.

Minä laitoin täytteeksi toiseen juahelihaa ja sipulia ja toiseen kinkkusuikaleita. Lisäksi persiljaa ja tuoreita tomaatteja sekä juustoraastetta. Mausteita oman maun mukaan, esim. oreganoa.

Kuva: Arto Mattila
Vuokko

perjantai 27. helmikuuta 2015

KALAJUTTUJA – MADE

Made eli matikka on ainoa makeassa vedessä elävä turskalaji. Talvella Suomessa pyydetään ja syödään madetta ja sitä pidetään suurena herkkuna. Se onkin hyvää. Minunkin lapsuudessani meillä oli usein madekeittoa, hämärästi muistelen.

Madekeitto

1 1/2 kg made, 6 perunaa, sipulia, purjoa, tilliä, kermaa.
Ensin keitetään liemi, jossa on laakerinlehti, valkopippuria ja suolaa ja kalan palat keitetään tai haudutetaan siinä 15 minuuttia. Sitten kalat otetaan pois ja liemi siivilöidään. Liemessä keitetään perunat ja kuullotetut sipulit. Kalat siivotaan ruodeista ja lisätään lopussa keittoon. Lisätään tilliä ja kerma.

Muitakin ohjeita löytyy, tämän löysin vanhasta keittokirjasta, se on kai se perinteisin, muissa kirjoissa oli sanottu samalla tavalla suunnilleen.

Keitin tänään 1/2 kg mateesta keiton.

Tämä sarja on kalajuttuja. Jatkossa kerron muista kaloista. Olen tehnyt aika usein kalaruokia ja etsinyt reseptejä vanhoista keittokirjoista ja muualtakin. Kala on terveellinen ruoka. Seuraavaksi kerron kuhasta, josta olen tehnyt monta kertaa ruokaa.




Kuvat: Arto Mattila
Vuokko




sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Suomalainen hernesoppa

Herneet laitetaan likoon yön yli tai ainakin 8 tunnin ajaksi. (Ne huuhdellaan ensin). Herneitä keitetään kattilassa 2-4 tuntia hiljaisella tulella. Jos käytetään raakaa lihaa, esim. possun paistisuikaletta tai savupotkaa, lihat kiehuvat yhdessä herneiden kanssa. Vaahto kuoritaan pois. Keitossa voi käyttää myös valmiita kinkkusuikaleita tai savulihaa. Lisätään suolaa, sipulia ja porkkanaa vähän keittämisen puolivälissä. (Hiukan meiramia, mustapippuria ja oreganoa myös.) Noin 2 tuntiakin riittää keittämistä, sitten voi keiton laittaa vielä uuniin hautumaan pienellä lämmöllä tunniksi, pariksi. Lautaselle voi laittaa mausteeksi sinappia.

Esim. 500 g herneitä, 3 litraa vettä, 350 g lihaa, 2 tl suolaa, sipuli, porkkana, mausteet.

Tämä on suunnilleen suomalainen yli 100 vuotta vanha resepti. Kun keittoa lämmittää seuraavana päivänä, sen maku vain paranee.

Keitin tänään keltaisista herneistä hernesopan.

Suomen länsiosissa hernekeitto on sakeaa, karjalaisessa hernerokassa puolestaan on myös lientä eikä sianliha yleensä ole savustettua.

Hernekeittoa on syöty jo antiikan aikaan. Kreikkalaiset ja roomalaiset viljelivät herneitä noin 500-400 eaa.

Ruotsissa hernekeitto tehdään joskus keltaisista herneistä. Englannissa hernekeittoa muistuttava mutta paksumpi pease pudding haudutetaan vesihauteessa. Se tunnetaan nimenomaan paksuudestaan, joten sitä voi kutsua soseeksi, onhan Lontoon sumuja kautta aikojen verrattu nimenomaan hernekeittoon. Venäjällä hernerokka tehdään savustetusta sianlihasta ja siihen lisätään myös perunaa ja siinä on melko runsaasti lientä. Australiassa englantilaistyyppiseen hernekeittoon laitetaan australialainen lihapiirakka kellumaan ja se tunnetaan nimellä "Pie Floater".


Vuokko







tiistai 6. tammikuuta 2015

Talvi ja lumi – winter and snow

Talvi saapuu pohjoiseen – kylmiä tuulia puhaltaen.
Lumien pilvet satavat maahan – leijailevia kevyitä lumihiutaleita,
räntää, rakeita tai jäätävää tihkua.
Veden kiertokulku verhoaa maan valkoiseen kauniiseen vaippaan.
Jokainen lumihiutale on kaunis ja hauras ja erilainen,
kun se tipahtaa kädellesi, se on hetkessä poissa.

Muistan lapsuuden talvet, valkoista, valkoista lunta paljon.
Ikkunasta näkyi vain valkeata silmän kantamattomiin.
Koulumatkalla hiihdin metsän läpi, joskus umpihankeen, kuuset olivat raskaat lumesta,
koivut huurrutettu pakkasaamuna kauniiseen harsoon.
Pakkaspäivänä aurinko kimalsi kirkkaana ja taivas oli punainen.
Vain sellaisena päivänä voi nähdä talven kauneuden kokonaisena.

Muistan mäen laskut suksilla päivästä toiseen veljeni kanssa.
Muistan kimaltelevat keväthanget hankiaisilla helmi- maaliskuussa.
Muistan järven selät ja siellä hyytävän tuulen
ja suvikelit kun lumi tarttui suksen pohjiin paakuiksi sekä keväiset pälvet metsässä.

Lumella on monta nimeä: nuoska-, suvi-, tykky-, pakkas- räntä, tuisku mm.
Ikkunassa oli usein jääkukkia eli kuurankukkia, vain kevät voi ne sulattaa pois.

Muistan hiihtoretket lapsena ja myös lasteni kanssa aikuisena.
Onko kauniimpaa kuin pieni pakkanen ja luminen maisema – hiihtolatu edessä,
aurinko pilkistää puiden takaa vaaleanpunaisena, laskeakseen mailleen jo pian,
pohjolan päivä on hyvin lyhyt. Sitten lämmintä mehua sisätiloissa, kintaat naulaan.

Talvisessa hiihtoretkessä metsän siimeksessä on jotain taikaa – äärten häämötystä.

Pakkasen koristama 6.1.15, kuva: Vuokko
Vuokko

lauantai 3. tammikuuta 2015

Kun isä Tilley lampun osti

Synnyin pieneen mökkiin metsän reunaan Vaajasalon saareen Kuopiossa. Kun olin vajaan 3-vuoden, minulle syntyi veli. Meillä oli ikkunat tietenkin metsään päin. Pihassa kasvoi sireeni ja valkoisia ruusuja.

Meillä ei ollut sähköä, vaan öljylamput. Öljylampun valossa luimme läksyjä iltaisin. Talvella hiihdimme ja laskimme mäkeä ulkona. Kesällä uimme ja teimme heinätöitä. Lapset sai tietenkin hyppiä ladossa, että heinät menee kasaan.

Muistan, kun isä osti Tilley lampun. Eräänä päivänä hän toi uuden lampun kotiin ja esitteli sitä. Siihen sai valon kun kastoi ensin sellaisen pyykkipojan näköisen sukan tenttuun. Säiliössä oli öljyä. Lampussa oli lasi ja kuuppa. Sehän valaisi huomattavasti kirkkaammin kuin öljylamput. Olen kuullut että se oli miltei yhtä kirkas kuin sähkövalo. En ole niin vanha, etteikö Suomessa olisi ollut sähköjä, meillä vain ei ollut.

Lamppu oli tarpeen monessa muussakin paikassa kuin sisällä mökissä. Sitä käytettiin tuulastettaessa. Olen ollut soutamassa ja huopaamassa isän kanssa syyspimeällä. Kun tuli iso kala näkyviin, niin atrain heilahti.

Meillä pidettiin myös verkkoja ja katiskoja järvessä. Minun ja veljeni mieluinen tahtävä oli päästellä kaloja verkosta liiterin seinustalla. Minä aina toivoin, että ei olisi tullut paljon ahvenia. Niillä kun on selkäevät pystyssä ja ne pistävät. Tykkäsin särjistä enemmän. Paistettuna tosin kumpikin kala oli hyvää. Parasta oli tietenkin lahna, savustettuna varsinkin. Hauki ja kuha ja made olivat hyviä keitossa. Olen ollut joskus pilkilläkin talvella, mutta se on tylsää puuhaa.

Muistan minä senkin päivän kun isä osti moottorisahan. Hän toi sen keittiöön ja esitteli. Se oli keltainen Husqvarna. Teräketjuja piti sitten vähän väliä teroittaa. Näin sellaisen äskettäin jossain näyttelyssä.

Vaajasalo on pieni saari Kallavedellä. Jäätietä pitkin Kuopioon on 7 km. Se taitettiin kätevästi suksella tai potkurilla. Liukkaalla kelillä potkurilla se oli yksi hujaus vain Itkonniemen kärkeen. Äiti kävi potkurilla usein kaupungissa asioilla. Kesällä saarta kierti Lokki laiva. Sillä matkustimme monta kertaa kaupunkiin. Matkalle pukeuduttiin hienosti, minullakin oli vaaleat kesähansikkaat. Vesi kimalsi mukavasti ja höyrylaiva matka oli mukava.

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila


Vuokko 3.1.2015
Vuokko ja Antti lähdössä hiihtämään