perjantai 12. joulukuuta 2014

VATRUSKA - perunapiirakka

Karjalan ruokaperinne on sekoitus itää ja länttä. Keskeinen osa karjalaista ruokaperinnettä ovat kotiuunissa paistetut piirakat ja kukot.

Piirakoita ja kukkoja on leivottu Itä-Suomessa jo satojen vuosien ajan. Piirakan ja kukon ero on siinä, että kukon taikinakansi suljetaan päältä, mutta piirakan sivulta.

Piirakoiden valmistustavan karjalaiset ovat oppineet venäläisiltä ja muunnelleet heidän reseptejään mieleisekseen satojen vuosien kuluessa.

Vatruskat:

Kuoritaikina:

Perunamuusia, ohrajauhoja, vehnäjauhoja, suolaa, voita.
Mielestäni taikina muistuttaa savolaista perunapuuroa.

Keitä perunat kypsiksi ja soseuta ne. Jäähdytä sose. Lisää kuuma maito, sulatettu voi ja jauhot.

Noin 1/2 kg perunaa, 3 dl maitoa, 100 g voita, 2 dl vehnäjauhoja, 3 dl ohrajauhoja.

Minä laitoin kyllä enemmän perunaa, voi muunnella mieleisekseen.

Täyte:

3 dl riisiä, 4 keitettyä kananmunaa, 2 dl kermaa, 1 raaka kananmuna, vähän suolaa.

Keitä riisit kypsäksi. Lisää keitetyt, pilkotut kananmunat sekaan. Lisää kerma ja raaka kananmuna. Mausta suolalla. (Minä tein riisipuuroa.)

Vatruska on pieni avopiirakka, joka voidaan täyttää myös mannapuurolla tai rahka-piimätäytteellä. Täytteessä käytetään myös munaa, sokeria, kermaa ja rusinoita. Piirakkataikinan pohjaan painetaan keskelle syvennys, jotta täyte pysyy paikallaan, vaikka reunoja ei taiteta täytteen päälle. Noin 10 cm pyöreä piirakka.

Tuli suussa sulavaa suolaista herkkua, voi laittaa jotain suolaista vielä päälle. Olen tehnyt muutaman kerran riisi kananmuna täytteellä.

Löysin hyvän keittokirjan: Karjalainen keittiö, jonka ohjeista olen alkanut tekemään joitakin karjalaisia ruokia.

Vatruskat just uunista otettuna. Kuvannut: Arto Mattila
Vuokko

tiistai 4. marraskuuta 2014

Taiteellinen Kaalipiirakka

Kaalipiirakka on vanha suomalainen ruoka, Karjalassa ja muuallakin. En tiedä miten sitä on tehty ennen, mutta minä muunsin lihapiirakan kaalipiirakaksi, duunasin vähän. Tein vuosia sitten pellin kokoisia lihapiirakoita joskus, lapset tykkäsivät niistä. Viime viikolla tein pitkästä aikaa lihapiirakan ja nyt sunnuntaina kaalipiirakan.

Lehtitaikinaa 800 grammaa tai 2 x 600 grammaa (valmiista pakastetaikinasta tai itse tehtyä lehti- tai voitaikinaa).

Kaulitaan isolle uunipellille pohja ja kansi.

Jauhelihaa 200 g, paistetaan
Sipulia, valkosipulia, suolaa, pippuria ym. maun mukaan

Kaalia (pieni keräkaali) laiskistetaan eli paistetaan pannulla pehmeäksi

Riisipuuroa maitoon keitettynä tai puuroriisiä 3 dl lihaliemessä keitettynä

Suikalevihanneksia hiukan tai porkkanasuikaleita ja purjoa tms.

2 kananmunaa (ruokakermaa 2 dl, mutta ei välttämättä)

Täyte sekoitetaan ja levitetään pohjalle ja kansi päälle. Terävällä veitsellä voi halutessaan tehdä kuvioita. Voidellaan kananmunalla ja paistetaan n. 200 asteessa n. 35 minuuttia.

Jos et halua laittaa jauhelihaa, enemmän kaalia tai riisiä ja vihanneksia.
Jos haluat tehdä vain lihapiirakan, 500 g jauhelihaa, ei kaalia.


Kuva: Arto Mattila
Vuokko





perjantai 3. lokakuuta 2014

Vuokon puolukkapiirakka


Pohja:

2 dl vehnäjauhoja (minkälaista lajia haluat/jokin muukin jauho käy)
1 teelusikka leivinjauhetta
1 dl oliiviöljyä (tai voita tai margariinia tai muuta ruokaöljyä)
 1 dl rahkaa (Valion Tiramisu tai mitä lajia haluat)

Täyte:

2 dl puolukkasurvosta (siis puolukoita ja sokeria survottuna)
3 dl rahkaa (josta 1 dl Tiramisua ja 2 dl Sitruunan makuista)

Paistetaan piirakkavuokassa noin 200 asteessa 1/2 tuntia.

En löytänyt tätä ohjetta mistään lehdistä, vaan keksin ihan itse, kun teki mieli tehdä jotain hyvää puolukasta, joka on syksyn raikas marja. Eilen tein ja meni kuin kuumille kiville, mutta onneksi voi tehdä uusia.



Kuvannut: Arto Mattila


Vuokko




torstai 2. lokakuuta 2014

S Y Y S R U N O - POEM


Syksy on kaunein vuodenaika,
huomaan aina uudelleen (paitsi kesällä).
Kuvaisin jokaisen lehden erikseen,
punaisen sävyt,
jokaisen puun eri ruskan väreineen,
auringon kimalluksen järvellä aamulla,
kun usva viipyilee sen pinnalla.
Kuun sillan illalla, tumman taivaan alla,
kun aallot tulee kohisten rantaan.
Aamuisen kuuran nurmikolla,
pakkasyön jälkeen - turkoosin väri huurrutettuna,
kynnöspellot silmänkantamattomiin
suomalaisessa maisemassa,
taustalla kirkkaan keltaiset koivut.

Vuokko 9.11.2011

Maulassa Hauholla 9.10.2011 kuvannut: Vuokko
Vuokko

maanantai 18. elokuuta 2014

ERÄMAAN LUMO

Puhdas luonto kutsuu Kuusamoon. Kävimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran elämässämme viime viikolla Kuusamossa. Me kumpikin inspiroidumme luonnosta. Kuusamon erämaat ovat vaeltajien mieleen, jossa nautitaan luonnosta.

Kävimme Oulangan kansallispuistossa. Se tunnetaan mahtavista koskista ja Karhunkierros-retkeilyreitistä. Siellä on hyvät reitit lyhyisiin ja pitkiin retkiin. Kävimme siellä aurinkoisena kirkkaana päivänä. Kuusamon keskustan tuntumasta, missä meillä oli mökki, sinne oli noin 50 km. Kansallispuistoon on opastus viitostieltä. Kuusamo-Kemijärvi-tietä (5) käännytään kohti Sallaa (tie 950), jonka varresta löytyvät opasviitat Oulangan luontokeskukselle ja Juuman kylään. Kävimme kummassakin paikassa kävelemässä pätkän Karhunkierrosta. Kävelimme vain muutaman kilometrin lenkit, sillä emme ole enäää nuoria.

Oulangan kansallispuisto, Karhunkierros sekä Kitka- ja Oulankajoet kutsuvat seikkailemaan Euroopan viimeisimpiin erämaihin, missä luonto on täynnä jylhiä vaaramaisemia.

Oulangan luontokeskuksesta lähtee useita päiväretkireittejä. Suosituin on varmaan lyhyt patikointi Kiutakönkäälle, hurjalle vesiputoukselle. Me menimme sinne. Tapasimme nuoren miehen etelä-Suomesta, hän oli lähtenyt pitkälle retkelle. Hän jutteli kanssamme ja kertoi menevänsä 8 km lenkin autiotuvalle ja siitä jatkaa seuraavana aamuna tarkoituksena vaeltaa koko Karhunkierros ja oppia erätaitoja. Palasimme takaisin luontokeskukseen. Saimme sieltä opastusta miten pääsemme Juupaan ja ajoimme sinne, takaisin Kuusamoon ja Rukalle päin.

Juupassa päädyimme riippusillalle. Se ei ollut lainkaan pelottava ja siitä oli hieno näköala Niskakosken joelle. Jos olisimme jatkaneet matkaa muutaman kilometrin, siellä olisi ollut monta riippusilta ja vielä isompia koskia, mutta tuli mieleen lähteä jo mökille perunan keittoon. Kulkemamme reitit olivat luontokuvaajan unelmakohde. Metsässä oli hiljaista ja rauhallista, paitsi kaukaa jo kuului kosken pauhu. Me lumouduimme kyllä erämaan kutsusta. Jos olisimme nuorempia, olisimme vaeltaneet kauemminkin ja useampia reittejä.

Kuusamon luonto oli muuallakin kaunista. Mäntymetsikköä, kirkasvetisiä lampia ja järviä. Sateen jälkeistä nostalgista näkymää. Puissa oli paljon naavaa, luonto on siellä puhdasta. Ei voi kuin ihailla luonnon kauneutta ja puhtautta, miten kaikki on tehty kauniisti (1. Moos. 1:31). Maisemien jylhyys ja korkeuserot myös viehättivät silmää. Eräs nainen kertoi meille, että hän saa voimaa luonnosta ja muiltakin kuulimme samantapaisia kommentteja. Varmasti näin onkin, ihminen virkistyy ja rauhoittuu eramaa vaelluksella. Ainakin me virkistyimme. Siellä oli niin erilaista kuin täällä pääkaupunkiseudun vilinässä. Paljon jäi vielä näkemättä, kerralla ei jaksa eikä ehdi yhdessä viikossa. "Kutsuu mua Kuusamo, metsän näen ja vaarat sinertävät..."

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Vuokko Mattila

Kuva: Vuokko Mattila
Vuokko

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Pohjois-Suomen herkkuja - hirvipata ja Puikula perunat sekä lakka


Hirvipata

Hirven lihaa, kasviksia, mausteita, vettä.
Paistetaan pannulla kevyesti hirven lihaa paloina ja samoin kasviksia. Ne laitetaan pataan ja haudutetaan uunissa 4-5 tuntia 150 asteessa. Tarkempia ohjeita löytyy keittokirjoista ja internetistä. Hirvipaistiin taas laitetaan sianlihaakin mukaan.

Hirven lihaa on saatavilla syksyllä metsästysaikaan Suomessa. Minä tein valmiista säilykepurkista hirvipataa.

Puikula on Lapissa viljeltävä erittäin jauhoinen perunalajike. Sen tärkkelyspitoisuus on 18,5 prosenttia. Suuren tärkkelyspitoisuutensa vuoksi se hajoaa helposti keitettäessä. Sen vuoksi sitä suositellaan kypsennettäväksi höyryttämällä. Ruotsissa se tunnetaan nimellä mandelpotatis.

Lakka eli hilla eli suomuurain kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Se on yksi arvokkaimmista luonnonmarjoista Suomessa. Sitä kasvaa vaikea kulkuisissa paikoissa. Sato vaihtelee, tänä vuonna sitä on vähän saatavilla ja hinta on sen mukaista.

Seuraava juttuni ei käsitele ruokaa. Aihe on ERÄMAAN LUMO.

Kuva: Arto Mattila

Vuokko

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Marjarahka

4 dl  vispikermaa
4 dl  maitorahkaa
4 dl  marjoja (mansikoita, mustikoita, puolukoita ym. ym.)
1 dl  talkkunajauhoja
         sokeria (+vaniljasokeria)

Tein eilen marjarahkaa puutarhamansikoista ja oli niin hyvää, että juuri ja juuri riitti kahdelle. Hieno jälkiruoka!

 Nyt on Suomessa paras mansikka-aika. Ostimme Kuopiosta savolaista talkkunaa. Se on tehty ohrasta. Siitä voi tehdä puuroa hauduttamalla, käyttää muikkujen maustamiseen, tehdä marjapuuroa, laittaa Hanna-tädin kakkuihin. Siitä voi tehdä myös perinteistä talkkunaa ja syödä tirripaistin tai paistin kanssa, kuten minun lapsuudessa tehtiin.

Kuva: Arto Mattila
Vuokko


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tukholma

Seilasimme Helsingistä Tukholmaan m/s Silja Symphony laivalla. Näimme matkalla yön yli kaunista saaristoa Helsingistä, Ahvenanmaalta ja Tukholmasta.

Näimme kauniin auringonlaskun suoraan mereen. Oli niin kaunista ja kiinnostavaa katsottavaa kannella merelle, että emme ehtineet paljon laivan sisällä viipyä. Tosin oli meillä hytin ikkunasta näköala merelle, näimme esimerkiksi monia joutsenia Ruotsin rannikolla. Ja meri kimmelsi silmän kantamattomiin. Ihme, että ehdimme nukkuakin vähän. Aamulla aina ensimmäiseksi ikkunaan ja sitten äkkiä kannelle katsomaan meren kimallusta kamera mukana. 

Kuva: Vuokko Mattila 26.6.14 klo 22.50
Laivalla oli hyvää ruokaa ja hyvää musiikkia ja Muumeja ym. satuolentoja. Matkalla olikin monia lapsiperheitä. Laiva oli siisti ja kiva. 

Kuva: Arto Mattila
Laiva saapui Värtahamnen satamaan aamulla. Menimme laivalta lauttakyydillä keskustaan ja suomalainen opas selitti nähtävyyksiä matkan varrelta. Saimme nähdä hienoja rakennuksia ja esim. kuninkaan kesämökin. Kuulimme kertomuksia niistä ja Tukholman monista nähtävyyksistä.

Kuva: Vuokko Mattila
Tukholmassa oli aurinkoinen ja lämmin päivä perjaintaina. Kävelimme monta tuntia ympäriinsä, lähinnä vanhassa kaupungissa. Aiottiin käydä jossain museossa, esim. kansallismuseossa, mutta oli niin kaunis päivä, että oli mukava olla ulkona ja katsella ihmisvilinää ja komeita rakennuksia ja istutuksia eli tutustua kaupunkiin kaikessa rauhassa ihan ite. Kaupoissa oli alennusmyyntejä ja jotain pientä tarttui mukaan. 

Lopuksi kävimme kuninkaanlinnan pihalla kahvilla. Linna on rakennettu 1700-luvulla. Siellä oli juuri vahdinvaihto menossa. Kiertokäyntejä siellä oli menossa englannin ja ruotsin kielellä opastettuna. Kesäkahvila oli auki meidän iloksemme, varsinkin kun oli hyvä pulla ja kahvi.

Kuva: Vuokko Mattila

Kuva: Arto Mattila
Tukholmassa olisi voinut viipyä kauemminkin, siellä olisi paljon kiinnostavaa katsottavaa, mutta meillä oli nyt tilattu tällainen pieni matka. Laivalta katsottuna Tukholman saaristo oli erittäin kaunis, erikoislaatuinen. Sitä oli mukava katsella taas menomatkalla. 

Vuokko










Kananuggetit ja muut sadepäivän herkut


Kananuggetit:

500 g broilerinfileetä (leikkaa suikaleiksi)
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
mustapippuria tai currya
2 kananmunaa
2 dl korppujauhoja 
1 l rypsiöljyä

Pyörittele jokainen pala ensin vehnäjauhoissa joka on maustettu suolalla ja pippurilla, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Uppopaista öljyssä noin 2 minuuttia.

Ranskalaiset perunat, porkkanat ja kesäkurpitsat sekä sipulit: 

Kuori perunat ja porkkanat ja leikkaa sopivan kokoisia suikaleita. Uppopaista öljyssä. Leikkaa kurpitsasta paloja ja paista samoin. Leikkaa sipulista renkaita ja pyöritä ne samalla tavalla kuin nuggetit ja uppopaista öljyssä.

Tarjoa dippikastikkeen kanssa, esim. Arla keittiön kermaviili lihalle tai kanalle, tai Valion kermaviili itse maustettuna maun mukaan. Ripottele tilliä ym. yrttiä päälle.


Kuva: Arto Mattila
Vuokko




sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Smoothiet

Smoothiet ovat virkistäviä ja ravitsevia. Smoothien voi valmistaa marjoista, hedelmistä, kasviksista. Maitoa, jogurttia, jäätelöä, mehuja voi käyttää pohjana. Smoothiet ovat maukkaita ja värikkäitä. Ne sammuttavat janon paremmin kuin virvoitusjuomat, eikä niissä ole lisäaineita. Ne tehdään aina tuoreista aineista (myös pakastemarjoista). Ne on nopeita valmistaa tehosekoittimella tai smoothie koneella. Olen innostunut valmistamaan joka päivä jonkun uuden maun, keksin itse ja katson ohjeitakin lehdistä. Myös mysliä, leseitä ym. voi lisätä joukkoon.
Mielikuvitus on ainoa raja.

Mustikka smoothie

Ainekset kahdelle: 

2 dl      omenamehua
1,25 dl maustamaton jogurttia (turkkilaista jogurttia esim.)
1           banaani viipaloituna ja pakastettuna
200 g   pakastemustikoita (suomalaisia)

Kuvannut: Arto Mattila









Mustaherukka smoothie

Ainekset kahdelle:

2 dl          omenamehua
1              limetin mehu
2 dl          turkkilaista jogurttia
200 g       mustaherukoita (pakastettuja suomalaisia)
1-2           jääpalaa

Kuvannut: Arto Mattila
Kuumana kesäiltana parvekkeella nautimme!

Vuokko















torstai 8. toukokuuta 2014

HANIA – vanha satamakaupunki

Geranista menimme käymään Hanian kaupungissa. Menimme paikallisella bussilla, se maksoi euron, pari. Matka kesti noin puoli tuntia.

Oli oikein kuuma päivä. Kävelimme Hanian vanhaan kaupunginosaan. Siellä on venetsialainen satama. Kävelimme meren rannalla ja katselimme satamaa ja sen rakennelmia. Siellä olisi voinut tehdä kiertoajelun valkealla tai ruskealla hevoskyydillä. Olisi voinut myös käydä pienellä laivalla merellä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mukava ihmisvilinä ympärillä.

Kävelimme rantakatua ja mietimme että pitäisi juoda jotain, kun on niin kuuma ja syödä jotain suolaista. Ranta oli täynnä kahviloita ja ravintoloita. Tuota pikaa luoksemme tuli mies joka pyysi meitä ravintolaansa syömään ja esitteli meille kohteliaasti paikkaa. Hän osasi muutaman sanan suomea, siellä käy suomalaisia turisteja paljon. Menimme istumaan ja tilasimme tuoretta appelsiinimehua lasit. Sitten katsoimme listaa ja tilasimme pienet voileivät ja kahvin. Mehu ja voileivät olivat ihania, mutta kahvi oli kreikkalaista kahvia, jossa oli poroja pohjalla, mutta halusimme maistaa juuri sitä.

Jatkoimme matkaa pitkin rantakatua. Meitä pyydettiin muihinkin ravintoloihin mutta taputimme vatsaa ja sanoimme että ei kiitos. Nähtyämme rantaa ja venetsialaista satamaa tarpeeksi, kiertelimme vähän rakennusten välissä olevia kujia. Sitten suuntasimme takaisin kaupungille ja kävimme joissakin liikkeissä. Tuli ostettua yksi huivi ja yksi pieni matto. Sitten menimme nahkakadulle. Siellä oli paljon katsomista, meitä houkuteltiin putiikkeihin sisään ja saimme maistaa milloin mitäkin hunajaa ym. Löysimme myös mieleiset laukut itsellemme ja osasimme tinkiä tietenkin. Nahkakadulla kannattaa ehdottomasti käydä Haniassa.

Bussilla ajoimme takaisin Geraniin. Hanian vanha satamakaupunki kuumana päivänä tasan vuosi sitten oli näkemisen arvoinen. Joskus voisi mennä uudestaankin, tunnelma oli kiva ja leppoisa.

Hanian venetsialainen satama: kuva: Arto Mattila

Hanian venetsialainen satama: kuva: Arto Mattila

Kaupunkikyyti, kuva: Arto Mattila
Arto Mattilan stucco-lustro maalaus: Hanian venetsialainen satama


Vuokko








perjantai 11. huhtikuuta 2014

Botanical Park of Crete

Kasvitieteellinen puutarha

Kuva: Arto Mattila

Teimme retken kasvitieteelliseen puutarhaan Kreetalla viime toukokuussa. Se oli Finnmatkojen retki "ruoanlaittoa kasvitieteellisessä puutarhassa". Bussi lähti Geranista hotellin edestä mukanaan englannin kielinen opas. Oli lämmin aamu, aurinko paistoi täydeltä terältä. Bussi kurvasi kohti  vuoristoa.

Botanic Park sijaitsee Fourmesin kylän alueella Lefka Ori eli Valkoiset vuoret nimisessä vuoristossa. 

Nousu bussilla oli jyrkkä ja vuoriston laella odotti ravintola ja terassi, josta oli näköala koko vuoristoon. Meille tarjottiin teetä sitruunan kera tervetuliaisiksi. Sitten henkilökunta esitteli meille yrttejä ja valmisti tzatzikin ja salaatin. He käyttivät oliiviöljyä lutraamalla, ei säästelleet.

Sitten saimme mennä kahdeksi tunniksi vaeltelemaan vuoristoon ja saimme jäisen vesipullon mukaan. Kehotettiin kävelemään rauhallisesti ja nauttimaan näkemästämme. Ja niin me teimmekin. Oli jo hiostavan lämmintä ja patikoimme vuoristoa ylös ja alas. Siellä oli sitruuna- ja appelsiinipuita. Saimme kerätä itsellemme maahan pudonneita hedelmiä. Oli kukkivia puita ja erilaisia kukkia teiden varsilla.


Kuva: Arto Mattila; yrtit
Kävelimme ja ihmettelimme miten monimuotoisia kukkia ja puita Jehova on luonut ihmisten iloksi. Luonnon monimuotoisuus on aina ihastuttanut meitä. Oli lämmintä ja mukavaa käyskennellä vuoristossa kukkien keskellä ja ihailla toinen toistaan ihmeellisempiä kasveja. Oli ruusupensaita, pelargoniapensaita, amarylliksiä, unikoita, kukkiva granaattiomenapuu, yakkapalmuja ym. ym.

Kun pääsimme kiipeämään vihdoin takaisin vuoren laelle, meitä odotti lounas. Lounas oli tehty kokonaan kasviksista. Juomana oli limemehua. Jälkiruokana oli tuoreita appelsiinilohkoja. Ne maistuivat aivan erityisen hyville, paljon mehukkaampia kuin täällä, sillä ne oli suoraan puusta. Kasvislounas myös oli erittäin herkullinen.
 
Kuva: Vuokko Mattila


Kuva: Arto Matila; lepohetki vuoristossa

Kuva: Arto Mattila; sitruunapuu

Kuva: Arto Mattila; appelsiinipuu

Kuva: Arto Mattila, appelsiinit

Kuva: Arto Mattila, pelargooniat


Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila, amaryllikset

Kuva: Vuokko Mattila, Arto sitruunan takana piilossa

Kreetalta jäi tuhannen kuvan verran muisteltavaa. 

Vuokko




lauantai 22. maaliskuuta 2014

Venäläinen kalakeitto


500 g vaaleaa kalafileetä (kuha, siika, made yms.)
2        porkkanaa
1        palsternakka
1        sipuli
200 g purjoa
         rypsiöljyä
2 rkl   tomaattipyrettä
1½ l   kalalientä (itse tehtyä tai kalaliemikuutioista tehtyä)
1       laakerinlehti
5       maustepippuria
10     valkopippuria
1       suolakurkku
3 rkl   oliivirenkaita
1 rkl   väkiviinaetikkaa
2 rkl   hienonnettua tilliä.

Paloittele kasvikset ½-1 cm paloiksi. Kuullota kasvikset ja sipulit öljyssä tomaattipyreen kanssa. Lisää kalaliemi, laakerinlehti ja pippurit. Hauduta noin 15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Paloittele juuresten kypsyessä kalafileet ja suokakurkku peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Lisää keittoon kalapalat, kurkkukuutiot, oliivirenkaat, etikka ja tillisilppu. Anna keiton hautua vielä noin 5 minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla.

Kuva: Vuokko Mattila

Kuva: Arto Mattila
Vuokko

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

S A V U J U U S T O P I I R A K K A

Yleisön pyynnöstä tässä on resepti juustopiirakkaan, jota olen tehnyt jo kaksi kertaa, ja joka on niin hyvää, että vie kielen mennessään.

Peruna-murotaikina:

1 1/2 dl  perunahiutaleita (tai Helmi perunasuurimoita)
3 dl        tummia gluteenittomia jauhoja (tai muita jauhoja)
1/2 tl      suolaa
150g       voita (tai margariinia tai oliiviöljyä)
2             kananmunan keltuaista

Täyte:

150 g mustaleima Emmental juustoa
150 g savujuustoa
3 dl    kermaa (ruokermaa tai kaurakermaa yms.)
2        kananmunaa

Pinnalle:

1 1/2 dl saksanpähkinöitä
150 g    tummia viinirypäleitä
1/2 tl    muskottia
1/2 tl    tinjamia

Painele taikina piirakkavuokaan (24 cm). Paista 200° 10 minuuttia. Sekoita kerma + munat, lisää juustoraasteet. Kaada pohjan päälle ja paista vielä 175° noin 30 minuuttia.

Valmista lisuke sillä välin. Kuullota öljyssä pannulla 2 minuuttia saksanpähkinöitä mausteiden kanssa ja lisää lopuksi viinirypäleet hetkeksi pannulle myös. Kaada lisuke valmiin piirakan päälle. Tarjoa lämpimänä vihersalaatin kanssa. Maistuu myös kahvin tai teen kanssa lämpimänä tai kylmänä.

Kuva: Arto Mattila 10.3.2014

Kuva: Arto Mattila 4.3.2014
Vuokko


torstai 13. helmikuuta 2014

Kreikkalainen moussaka

Greek cooking

2                        pientä munakoisoa
2                        jauhoista perunaa, esim. Rosamunda keitettynä
Jauhelihakastike:
400 g paistijauhelihaa
3        sipulia
2        valkosipulin kynttä
1 tölkki paseerattua tomaattia
1 liha- tai juureskuutio
1 teelusikka pippurisekoitusta
3/4 teelusikkaa suolaa
1 teelusikka sokeria
1 ruokalusikka oreganoa
1 teelusikka kanelia

Juustokastike:
1 dl vehnäjauhoja
6 dl maitoa (kauramaitoa tai Eila Laktoositon maitojuoma tai Valio täysmaito)
2 1/2 dl juustoa tai juustoraastetta (Valio Polar) tai 200 g vuohenmaitojuustoa
1/2 teelusikkaa suolaa
1 tl muskottia

Pinnalle juustoraastetta

Valmista jauhelihakastike ja juustokastike ja laita vuorotellen kerroksittain jauhelihakastiketta, munakoiso viipaleita, peruna viipaleita ja juustokastiketta.

Kypsennä 175 asteessa 45-50 min. uunin alaosassa.


Kuva: Arto Mattila

Vuokko






perjantai 31. tammikuuta 2014



Suomalaista kesäruokaa – kanttarellikastikelämmin karpalokeitto

Karpaloita suolla, kuva: Arto Mattila
Kanttarellikastike: Paista pannulla öljyssä tai voissa sienet ja sipulia. Kaada joukkoon kermaa/soijakermaa. Jos pakastat kesällä talveksi kanttarelleja, paista niitä kevyesti pannulla, niin että kosteus lähtee pois ja sitten pakasta. Muuten ne on talvella sitkeitä ja kumimaisia. Tein joulukuussa kesällä pakastamistani kanttarelleista kastiketta ja sen kanssa perunamuusia. Myös bataatti muusi käy, värisävyt sopivat toisilleen.
Karpaloita suolla, kuva: Arto Mattila
Keittomarjat, kuvaajan keräämät, kuva: Arto Mattila

Jälkiruoaksi lämmin karpalokeitto:
5 dl karpalomehua, 1 ruokalusikka perunajauhoja, 3 dl pakaste karpaloita.

Vispilöi perunajauhot kylmään mehuun ja kuumenna keitto sekoitellen kiehuvaksi. Ota keitto pois liedeltä ja mausta halutessasi likööritilkalla. Lisää sekaan jäiset karpalot. Tarjoa lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön ja vohvelikeksien kanssa. Tämä oli tosi herkullista vaniljajäätelön kanssa viimeksi.

Karpalo kasvaa suolla ja muistuttaa puolukkaa, mutta marja on isompi ja karpalot kypsyvät myöhemmin. Niitä voi kerätä myöhään syksylläkin, niin että sormet ovat jäässä, mutta karpalotkin saattaa olla jäässä.

Kanttarelleja löytyy suomalaisista metsistä kesällä, kun osaa etsiä. Niitä keräävät innokkaasti Suomessa sekä miehet että naiset. 

Kanttarelleja, kuva: Vuokko Mattila
Vuokko


maanantai 6. tammikuuta 2014

Australia

                   - Sydney

                              - Eden 

                                   - Byron Bay

Australian maisemat vaihtelevat trooppisista sademetsistä autiomaihin ja suurkaupunkien sykkeeseen. Australian luonto on ainutlaatuinen, sieltä löytyy sellaisia eläin- ja kasvilajeja, joita ei ole missään muualla maapallolla. Eukalyptuspuut hurmaavat tuoksullaan. Eläimistä voisin mainita pussieläimet: kengurut (joita on monta lajia), koala ja vompatti. Erikoinen on myös vesinokkaeläin.

Kävin matkallani Sydneyssä. Sydneytä kutsutaan usein yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista. Ei ihme, siellä on kaunis luonto meren äärellä ja arkkitehtuurin ihmeitä, oopperatalo ja Harbour Bridge silta. Sydney on Australian suurin kaupunki, yli neljä miljoonaa asukasta. Kävin Sydneyn satamassa, jonne James Cook aikoinaan saapui ensi kerran. Kävin myös olympiastadionilla. Se oli valtavan suuri. Kävimme myös uimassa jossain Sydneyn hienoista hiekkarannoista, näimme aussimaista rantaelämää.

Sydneystä on helppo jatkaa matkaa Australian muihin kiehtoviin kohteisiin. Jatkoin tyttäreni ja hänen miehensä kanssa matkaa kohti Byron Bayta. Matkalla yövyimme esimerkiksi Eden nimisessä paikassa. Se oli meren rannalla pieni paikka. Siellä oli jotain mielenkiintoista, valasmuseo. Siellä oli suuria valaan luurankoja ja kuvia seinällä. Siellä on pyydystetty valaita. Eräs valas oli nielaissut miehen noin 100 v. sitten ja hän oli selvinnyt valaan vatsasta elävänä pois. Nykyajan Joona. Kalastajat olivat saaneet valaan pyydystettyä ja vatsasta oli kuulunut ääntä ja he avasivat vatsan. Siellä oli mies, jonka tukka oli valkea.

Byron Bay on pikkukaupunki Australian itärannikolla. Siellä on aina lämmin ja tasainen ilma. Siellä on Australian itäisin kolkka, kukkula jossa on majakka. Kun kiipesimme sinne majakalle, siellä tuuli navakasti, mutta näimme jotain ainutlaatuista. Näimme delfiinejä matkalla jonnekin, vaikkakin aika kaukana. Se on niiden kulkureitti. Byron Bay on surffaajien paratiisi. Oli kiva istua rannalla katsomassa surffaajia. He etsivät ehkä täydellistä aaltoa, jota ei koskaan löydy. Oli myös kiva kävellä iltaisin lämpimässä pienen kaupungin kaduilla meren rannalla. Eräänä päivänä oli tori auki ja siellä näimme Aboriginaalien tanssin. He soittivat didgeridoota, puhallinsoitinta. Baryn Bayn lähellä on sademetsiä ja erittäin hedelmällistä viljelysmaata. Baryn Bay oli valloittava paikka meren rantoineen.

Byron Bay, majakka, Australian itäisin paikka, kuva: Vuokko

Byron Bay, kuva: Vuokko

Sydney, kuva: Vuokko
Vuokko


lauantai 4. tammikuuta 2014

Australia – Melbourne

Australian toiseksi suurin kaupunki Melbourne, on kulttuurin ja nähtävyyksien kaupunki. Unelmakohde kasveista kiinnostuneille on Royal Botanical Garden. Olin kasvipuutarhassa monta tuntia kahtena päivänä ja otin kuvia. Siellä kasvaa erilaisia kukkia ja puita (50 000 kasvia). Tyttäreni asuu Melbournessa, kävin siellä viimeksi 10 vuotta sitten. Melbournen keskustassa on National Gallery of Victoria, joka on näkemisen arvoinen. Keskustassa on monia museoita ja gallerioita, jotka ovat kiinnostavia. Niissä voi nähdä Australian historiaa, mutta myös muualta maailmasta kiinnostavia asioita. Kävin monissa niistä. Melbournessa on helppo liikkua raitiovaunulla eli trampilla. Melbournen raideverkko on maailman laajin. Melbournen keskustassa vain on korkeita taloja, muualla on matalaa rakennusta. Keskusta on kuitenkin kaunis, vihreitä keitaita ja Yarra-joki keskellä kaupunkia. Melbournessa on Melbourne Zoo, jossa voi nähdä kenguruita ja muita eläimiä, joita ei ole muilla mantereilla. Emu, nokkasiili, koala.

Melbournen lähettyvillä on Phillip Island, missä voi nähdä söpöjen pienten pingviinien vaappuvan takaisin kotiin pitkän kalastuspäivän jälkeen. Siellä ei saa ottaa valokuvia, ettei häiritse pingviinien puuhia. Istuimme siellä katsomossa hiljaa toisten turistien kanssa  ja katselimme rannalle ja merelle. Se oli paras luonnon näytös mitä olen koskaan nähnyt.

Melbourne on Eurooppalaistyylinen kaupunki, muistuttaa eniten Englantia. Siellä on monen maalaisia ravintoloita. Keskustassa voi kokea suurkaupungin tunnelmaa. Voi mennä esim. illalla kävelemään keskustaan Yarra-joen rannalle ja nähdä miten tulet sytytetään klo 21 korkeiden pylväiden päähän. Melbourne by night. Lyhyen raitiovaunumatkan päässä sijaitsee St. Kilda niminen kaupunginosa. Siellä on meren rantaa, jossa voi uida tai muuten kävellä tai käydä syömässä tai kahvilla. Siellä päin on myös formularata. Olen käynyt.

Melbournen lähettyviltä löytyy muitakin kiinnostavia kohteita, kuten Yarra Valleyn viinialue. Sinne mennessä on sademetsää ja vuoristoa. Vuoristossa on vanha juna, jolla voi ajella ja kesyjä papukaijoja, joita voi syöttää. Ne lentävät kädelle, jos on jyviä mukana.

Melbournesta käsin voi tehdä yhden Australian kuuluisimmista road tripeistä, automatkan halki Great Ocean Roadin. Siitä olenkin jo kirjoittanut jutun tähän. Laitan tähän muutaman kuvan Melbournesta.

Koala, kuva: Vuokko

Nokkasiili, kuva: Vuokko

Melbourne Yarra joelta jokilaivalta kuvattu, kuva: Vuokko

Royal Botanical Garden, kuva: Vuokko



St Kilda, kuva: Vuokko
Vuokko