keskiviikko 28. elokuuta 2013

Koli – Suomen kansallismaisema
Finland national landscape

Heinäkuussa kävimme Kolilla. Se sijaitsee Pohjois-Karjalassa Pielisen rannalla. Se on korkein vaara Pohjois-Karjalassa. Koli on lähinnä valkoista kvartsiittia. Korkein kohta on Ukkokolilla. Siellä on myös Akkakoli ja Pahakoli nimiset kalliot. Kiipesimme niille kaikille ja kaikista oli mahtavat näköalat Pieliselle. Kolin korkeus on 347 metriä merenpinnasta. Kolin kansallispuistossa on vaellusreittejä joissa on eri luontotyyppejä esim. vaaraluontoa.

Mukanamme oli virolaisia vieraita ja heidän mielestään maisema muistutti Itävaltaa. He eivät olleet uskoneet että Suomessa olisi näin ainutlaatuisia ja mahtavia maisemia. Istuimme sileillä kallioilla ja katselimme Pieliselle huikaisevan kirkkaana päivänä. Siellä sai myös ajella hiihtohissillä eli "maisemahissillä" jos halusi kokea huikean pudotuksen. Minä en uskaltanut, mutta vieraat uskalsivat ja olivat ihastuksissaan. Me vanhukset istuimme huilaamassa ja nauttimassa kesäpäivästä. Minä olin aivan mykistynyt ja istuin kauan kaikilla kukkuloilla ihailemassa maisemaa, samoin tekivät muutkin. 

Me kuvasimme mieheni kanssa maisemia innoissamme, että voimme katsella pitkän talven aikana niitä ja muistella hienoa kesää. Vaikka kyllä ne jäi minulle mielen kuvaan myös lähtemättömästi. Minä kuvasin Olympus kameralla ja kännykällä. Arto kuvasi Sony a77:lla. Hän suunnittelee maalaavansa stucco-lustron Kolilta jossakin vaiheessa. Koli on innoittanut taiteilijoita jo 1800-luvulta lähtien. Eero Järnefelt on maalannut taulun: syysmaisema Pielisjärveltä.

Kuvannut Vuokko Mattila
The area of land that a person can look at all: Beautiful scenery!
Kuvannut Vuokko Mattila

Kuvannut Vuokko Mattila

Kuvannut Vuokko Mattila
Vuokko



perjantai 23. elokuuta 2013

Kreeta, Gerani 

Ensimmäisenä aamuna riensimme ulos katsomaan maisemaa. Pihalla oli palmupuita ja pieniä ruusupuskia ja ihana lämpö. Näimme kaukana lumihuippuiset vuoret. Ne olivat Lefkon Oreon eli valkoiset vuoret. Menimme nurkan taakse ohi uima-altaiden ja siinä se oli, meri. Aurinko oli noussut jo. Kävelimme meren rannalla ja ihailimme. Otimme pienen videopätkän meren aalloista. Päätimme nähdä toisena aamuna auringon nousun ja joka ilta auringonlaskun.

Aion kirjoittaa tähän blokiin Kreetan matkasta lisää:

1. Oliivi, oliivinviljelyä, oliiviöljy
2. Hanian kaupunki
Geranin rannasta aamu, kuvannut Arto Mattila

Geranin rannasta auringonlasku, kuvannut Arto Mattila
3. Kreetalainen salaatti
4. Kasvitieteellinen puutarha Botanic Park
5. Knossoksen retki
6. Hyvästi Kreetan vuoret

Aion kirjoittaa myöhemmin muun muassa seuraavia:

1. AUSTRALIASTA:
2. Great Ocean road
2. Melbourne
3. Sydney
4. Australian paras rantaloma paikka

Jos haluat seurata blokiani, jatkossa kirjoitan myös Suomesta eri paikoista, esimerkiksi Pohjois-Savosta ja syyskuussa Sotkamosta.

Vuokko

Katso myös: artorbmattila.blogspot.fi

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kreeta

Päätimme jo viime vuonna että lähdemme toukokuussa jonnekin lämpimään. Päädyimme tilaamaan ennakkomatkan Finnmatkoilta Kreetalle heti toukokuun alkuun, jolloin lomakausi alkaisi ja voisin saada jo kesälomaa. En ollut koskaan ennen käynyt missään rantaloma kohteessa, joten olin innoissani odotuksesta koko pitkän talven. Se olisi meille myös puolitoista vuotis häämatka.

Talvella odotellessa katselimme karttaa ja muuta tietoa Kreetasta. Luimme Finnmatkojen esitettä ja Rantapallon ja muitakin mitä löysimme internetistä. Saimme tietää että Kreeta on 200 km Kreikan mantereelta ja 300 km Afrikasta. Merta vaan välissä kummallakin puolella. Luonto olisi vuoristoista. Korkeita, kauniita vuoria mereltä käsin katsottuna, joku kertoi. Luin myös kreikkalaista keittokirjaa, jossa kerrottiin kasveista mitä siellä keväällä kasvaa ja mitä ruokia siellä tehdään. Lämmintä olisi 25 astetta, joten varasin aurinkorasvaa. 

Vihdoin 2.5. nousimme lentokoneeseen Helsinki-Vantaan lentokentältä. Meille oli varattu istuimet varauloskäynnin kohdalta ja lentoemäntä neuvoi miten ovi avataan hätätilanteessa. Mieheni vitsaili, että ainakin pääsemme ensimmäisinä ulos. Sitten paikalle saapui kolmas matkusta. Hän oli iso mies, ja hän oli varannut paikan ikkunan vierestä. Joten hän saisi avata oven jos tulisi hätä. 

Lento sujui mukavasti maisemia katsellen ja vieruskaverin kanssa jutellessa. Lensimme suoraan Suomen kohdalta etelään, kaarroksia oli hyvin vähän. Lento oli etuajassa ja olimme Kreetalla alle 4 tunnin. Ilta alkoi hämärtää, oli säkkipimeää kun olimme Hanian kaupungin yllä. Näimme vain kaupungin valoja. Kone alkoi laskeutua ja minun korviani särki. Kun koneen pyörät koskettivat maata vieruskaverimme nosti lasinsa ja otti kulauksen alkoholia ja sanoi: "Elämän pieniä iloja." Hän oli kertonut tehneensä koko talven pitkiä päiviä töitä ja odottaneensa tätä lomaa. Oli tilannut jo viime kesänä tämän matkan, kuten mekin.

Laskeuduimme lämpimään, tummaan trooppiseen iltaan. Finnmatkojen opas oli kentällä vastassa ja ohjasi meitä eteenpäin. Ajoimme Haniasta bussilla kohti Gerania. Näimme tien vierellä vuoristoa, palmupuita ja taloja, joissa oli valot. Saavuimme Lito Beach nimiseen hotelliin. Ilma oli ihanan lämmin ja oli pimeää ja valot loistivat huoneissa, palmut huojuivat pihalla. Meidät toivotettiin tervetulleiksi ja asetuimme taloksi, kello oli melkein puoliyö, joten uni maistui.

Aamulla menimme omalle parvekkeelle istumaan, ja kas vain sepelkyyhky huhuili katolla. Kun olimme istuneet jo kahvikupin ääressä jonkun aikaa, aamu-uninen kukko rupesi laulamaan. Oli vähän myöhässä, me olimme jo heränneet.

Lito Beach. Kuvannut Arto Mattila

Lito Beachin pihalta näkyi vuoristo. Kuvannut Arto Mattila
Vuokko

tiistai 13. elokuuta 2013

RAPARPERILEIVOS


Tänä iltana innostuin tekemään sen raparperikirjan ohjeen mukaan jälkiruoaksi raparperileivoksen.

Valmistusaika: 15 minuuttia + 35-40 minuuttia uunissa.

3 munaa, 2 dl sokeria, 1 tl vaniljasokeria, 2 dl jauhoa, 400 g raparperia. Päälle tomusokeria.

Vaahdota muna ja sokeri. Laita sekaan vaniljasokeria ja jauhot. Kuori raparperit ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Voitele 22 cm piirakkavuoka. Laita toinen puoli taikinasta alle ja sen päälle raparperit. Laita loppu päälle. Kypsennä 200 asteessa uunissa 35-40 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Ota uunista ja ripottele päälle tomusokeria.

Keksin itse omia lisukkeita tähän. Laitoin metsämarjahilloa raparperin lisäksi ja kaadoin reilun kupin vahvaa kahvia. Ajattelin, että kun raparperia ei ole enää saatavilla, voisi kokeilla omenista tai omenista ja puolukasta tai mitä hilloa vain mitä mielikuvitus tuo mieleen. Jotain voimakasta makua kuitenkin. Kiertoilmauunissa riitti pienempi aika.

Maistelimme isot palat ja raparperileivos oli niin hyvää, että meinasi viedä kielen mukanaan. Ehkäpä kehittelen tästä vielä omia versioita.

Viroksi: Rabarberikook: 3 muna, 2 dl suhkrut, 1 sl vanillsuhkrut, 2 dl jahu, 400 g rabarbereid, pealeraputamiseks tuhkusuhkrut. 

Raparperileivos, kuvannut Arto Mattila
Vuokko

maanantai 12. elokuuta 2013

Ranskalainen maitokahvi Café au lait

Olen juonut café au lait nimistä kahvia Australiassa kahvilassa ja Itävallan lentokentällä. Myös Suomessa kahviloissa joskus. Olen tehnyt sitä itse joskus, viimeksi eilen.

Esimerkiksi Valion reseptin mukaan: 
1 dl vahvaa kahvia (esim. Paulig Parisien)
1 dl Valio Eila Laktoositon maitojuoma 3 %
sokeria tai ruokosokeria

Suodata vahva kahvi tavallisessa kahvinkeittimessä. Kuumenna maito höyryävän kuumaksi kattilassa. Kaada yhtä paljon kuumaa kahvijuomaa ja kuumaa maitoa laakeaan kuppiin. Makeuta halutessasi sokerilla. Tarjoa croissantien tai voileipien kanssa.

Minä tein Robert Pauligin chocolate espresso kahvista. Maito oli tavallista kevytmaitoa. Maidon ei anneta kiehua, mutta aika kuumaa saa olla. Kuppiin kaadetaan saman verran kahvia ja maitoa.


Arto Mattilan valokuvateos Aah...kahvia
Vuokko

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Pärnu

Kävimme kesäkuun alussa Pärnussa. Meitä oli pieni porukka ystäviä kolmella omalla autolla. En ole ennen käynyt Pärnussa. Matkustimme uudella Eckerö Linen m/s Finlandialla.

Matka Tallinnasta Pärnuun kesti vain pari tuntia ja sinne oli helppo ajaa omalla autolla. Näimme matkalla paljon haikaran pesiä pylväiden nokassa. Etelä-Viro näytti vihreältä ja mukavalta alkukesän loistossaan.

Majoituimme Tervis kylpylään. Oli perjantai-ilta ja menossa ruokafestivaalit. Satoi vettä mutta suuntasimme kahden ystävän kanssa sinne. Paikka oli ihan lähellä kävelymatkan päässä. Kun saavuimme perille, sade lakkasi pian. Näkyi sateenkaari. Otimme siitä kuvan ja kun olemme näyttäneet sitä ystäville, joku sanoi että tämähän on kuin satumaa. Siellä oli kojuja jos jonkinlaisia. Söimme ensin annoksen kalaruokaa rauhassa. Sitten kiertelimme koko illan alueella ja saimme maistaa monenlaisia virolaisia herkkuja. Oli kiva kuulla puheen sorinaa ja jutella ruoka myyjien ja esittelijöiden kanssa. Oli kaunis kesäilta ja viivyimme siellä myöhään. Jos Parnussa on ensi kesänä ruokamessut, meidät saattaa bongata sieltä ja ystävämme myös.

Lauantai päivä meni liian nopeasti. Kiirehdimme runsaan aamupalan jälkeen kaupungille. Kävelimme ja katselimme liikkeitä ja ostimme muutaman vaatteen ja jotain pientä. Kävimme eräässä kahvilassa juomassa teetä. Henkilökunta oli oikein mukavaa, juttelimme heidän kanssan vähän.

Sitten kiirehdimme meren rannalle. Pärnun hiekkarantaa on silmän kantamattomiin ja siinä voi kahlailla. Hiekkasärkillä kauempana oli isiä ja äitejä lasten kanssa kahlailemassa. Otin heti kengät jalasta ja kahlailin siellä. Joku sanoikin että tämä on se Viron Riviera. Mieheni otti valokuvia tietenkin. Siellä oli riippuliitäjiä jotka leijailivat yllämme ja yksi laskeutui ihan viereemme ja jatkoi sitten matkaa. Oli kivan näköistä heidän leijailunsa pienessä tuulessa kirkkaan auringon paisteessa sinisellä taivaalla ja alla meren ranta ja hiekkasärkät.

Meren rannan lähellä oli punaiset ruusut kukassa. Ruusupensaassa hyppeli satakieli ja lauloi.

Sitten kiirehdimme Tervis kylpylän saunoihin. Niitä olikin monta erilaista lajia, kävimme niissä kaikissa. 

Illalla kävimme koko ystäväväporukan kanssa Meksikolaisessa ravintolassa. Ruoka oli maukasta. Sen jälkeen menimme suoraan  Australialaiseen pubiin iltakahville. Sieltä näkyi auringonlasku merelle satamaan. (Kävimme siis syömässä Meksikossa ja kahvilla Australiassa.)

Sitten menimme huoneisiimme. Mutta koska kesäilta oli vielä valoisa, aurinko ei ollut laskenut ihan kokonaan, kävimme mieheni kanssa vielä pienellä kävelyllä satamassa. Näimme lopun auringon laskusta ja samalla värikkäitä purjeveneitä lipumassa ohi. Sitten näkyi ilotulitus kaupungin yllä. Ilmeisesti ruokafestivaalien lopetuksen kunniaksi.

Sunnuntaina oli kotiin paluu. Tallinnan satamasta taas Finlandialla Helsinkiin. Meri kimmelsi kauniisti. Ihailen aina merimatkaa Tallinnasta Helsinkiin. Katson Viron rannikkoa niin kauan että näen viimeisenkin saaren ennen avomerta. Mieheni taas bongailee purjeveneitä.

Sekä minä että ystävämme ihastuimme Pärnuun todella. Kaikki vannoimme vielä joskus menevämme sinne uudelleen, ehkäpä ensi kesälomalla pitemmäksi aikaa.

Hiekkarantaa. Kuvannut Arto Mattila

Ateria Meksikolaisessa. Kuvannut Arto Mattiila

Jälkiruoka Meksikolaisessa. Kuvannut Arto Mattila


Vuokko

lauantai 10. elokuuta 2013

Pariisi

Yleisön pyynnöstä kerron matkastani Pariisiin. Siitä on jo 12 vuotta tasan, vuonna 2001. Se oli elokuun alku. Olin ensimmäisen kerran elämässäni lentokoneessa. Kyllä se jännitti, enkä meinannut uskaltaa katsoa alas. Olin yhdessä ystävien kanssa ryhmämatkalla. Kerron jotain mitä satun muistamaan.

Aamiaisella oli aina croisantteja. Kaupasta ostin usein patongin. Sitä ei muuten laitettu paperiin. Metro oli hieno, siinä ei ollut kuljettajaa. Seine-joen muistan ja lämpimät, lämpimät kesäillat. Kävelimme ystäväni kanssa iltaisin kaupungilla, kahvilat ja ruokapaikat oli auki. Jotkut ryhmästämme menivät aikaisin nukkumaan, mutta me sanoimme, että ei tänne Pariisiin ole tultu nukkumaan.

Versailles oli eräs retkikohde. Muistan sen hyvin miten hieno paikka se oli, kuninkaiden palatsit ja puutarhat. Uskomattoman upea paikka, maalauksia ja patsaita joissa oli matkittu kreikkalaisia. Siellä oli esimerkiksi peilisali, jossa on tehty rauhansopimuksia.

Eifel-torniin en uskaltanut kiivetä. Olin niin helpottunut lentokoneesta maan pinnalle pääsystä, että en halunnut korkealle. Muutaman ystävän kanssa istuimme Eifel-tornin alla ja juttelimme ja söimme ranskalaisia tai jotain. 

Pariisi pitää kokea, ei sitä oikein osaa kuvailla, se on jotain lempeää ja hienoa, kaupungin syke, puheen sorina, ihmiset. Minulla oli onni kokea se yhdessä hyvin monien ystävien kanssa ryhmämatkalla, se teki siitä erityisen ainutlaatuisen. Ne muistot sieltä eivät koskaan unohdu. Elokuu on erityisen lämmintä Euroopassa ja silloin voisi kävellä loputtomasti kaduilla ja kahviloissa ja tuntea lempeän tuulen käsivarsillaan ja kokea sen yhdessä ystävien kanssa. Ehkäpä ihailla Seinen pintaa.
Kirjoitin silloin runon Pariisin matkasta, kun olin palannut kotiin, laitan sen nyt tähän, se ei ole ehkä täysin kokonaan tässä, mutta kutakuinkin.

Pariisi
Minun Pariisini oli elokuussa 2001.
Ensi kerran, ensi kerran
näin Pariisin pilvien päältä
siipi vinossa, syöksylaskussa,
Eifel-tornin ympäri savusumua.

Minun Pariisini oli kaunis,
elämyksiä täynnä.
Nyt tiesin miksi edes kerran elämässä
täytyy nähdä Pariisi.
Kertoa siitä voisin, uutta ja uutta.

Minun Pariisini
oli lämmin ja pehmeä kesäilta
ja ranskankielinen puhe ympärillä.....
Kuumina elokuun päivinä
Pariisi näki ihmeen
josta vielä kauan puhutaan
ympäri maailman.
Myös minä täältä kaukaa pohjolasta
näin sen ihmeen, se oli minun Pariisini.
Merci pogu.

Vuokko
@




Jälkiruokana mansikkamaito

Suomalainen puutarhamansikka on kesän herkku. Ostimme tänään S-kaupan edestä marjakauppiaalta mansikoita. Mansikka-aika on pian ohi, kun on jo elokuu. Paras aika on kesäkuussa ja tänä kesänä puutarhamansikat olivat etuajassa Suomessa.

Mansikkamaito on suomalainen herkku. Minun lapsuudessa käytiin poimimassa mansikoita metsästä ja tehtiin mansikkamaitoa. Ne olivat metsämansikoita. Puutarhamansikoita on monia eri lajeja, nämä joita ostimme tänään olivat Polkaa.

Sitten vaan mansikat lautaselle siivottuna ja maitoa ja sokeria päälle. Lusikalla vähän pilkotaan, että maku tulee esille. Sitten vain herkutellaan nam. nam. Strawberry season is soon over.

Strawberry milk to day. Kuvannut Arto Mattila
Vuokko


Raparperin kanssa kypsennetty lohifilee

Kävin Tartossa kirjakaupassa ja sieltä tarttui mukaan pieni raparperi-kirja. Sen nimi on Rabarberitoidud salatitest magusani. 

Olen tehnyt nyt kaksi kertaa lohifileetä, johon laitetaan raparperia. Viimeksi tein tänään ja maistui todella hyvältä. Tänään laitoin sipulia myös päälle.

Ostin K-citymarketista merilohifilettä, suomalaista.
Ohje: 700-800 g lohifilettä, 3 raparperin vartta, tilliä, 50 g voita, 1 dl valkoviiniä.
Mausta kala suolalla, laita päälle paljon tilliä ja laita folioon. Leikkaa raparperit kuutioiksi ja laita päälle. Laita sen päälle ohuita voiviiluja.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia tai grillin puolella noin 10 minuuttia. Ota uunista ja kaada päälle viini, sulje folio ja ja  kypsennä vielä 5 minuuttia.

Kastike erikseen: 0,5 dl hapankermaa, 0,75 dl majoneesia, 1 suolakurkku, tilliä. Tarjoile kalan kanssa.

Kerron ehkä myöhemmin raparperi jälkiruoasta, jos oikein hyvin sattuu.

Vuokko


Olen kaatamassa valkoviiniä välillä. Kuvaaja Arto Mattila

Tartto

Päätimme lähteä Tartoon, Viroon. Se on tunnettu yliopistokaupunki etelä-Virossa. Tilasin Matka Vekalta matkan 27.-30.6.2013 ajalle. Halusimme saada myös opastusta ja tietoa mahdollisimman paljon matkalla. Valmistauduimme talvella kuuntelemalla vähän kieltä kirjakaupasta hankitulta cd:tä.

Matka Vekan matka oli hyvä valinta. Pääsimme laivalta bussilla Tartoon. Matkaopas oli erittäin asiantunteva. Hän kertoi matkalla Tallinnasta Tartoon koko Viron historian. Se oli kiinnostavaa mielestäni.

Matkalla näimme haikaran pesiä pylväiden nokassa. Ne on mukavan näköisiä. Näimme viljapeltoja, viljat olivat pitempiä kuin samaan aikaan Suomessa. Etelä-Viro näytti hedelmälliselle seudulle. Kukkia oli pelloilla ja metsän reunoissa paljon, suurin osa samanlaisia kuin Suomessa.

Majoituimme Tartossa hotelli Draakoniin. Se on raatihuoneen torilla. Se on 1800-luvulla rakennettu talo, remontoitu tietysti. Omistaja puhui suomea. Pidin hotellista, se oli mielestäni viihtyisä. Aamupalaan kuului myös tuoreita mansikoita, jotka maistuivat melkein metsämansikoilta. Myös ystävämme olivat samaa mieltä, enkä vain minä, että ne olivat jotain sellaista lajiketta joka maistuu metsämansikalle.

Ensivaikutelma Tartosta oli ihastus. Tartto on hieno vanha kaupunki, sen näki heti. Kaupungin halki virtaa Ema-joki. Keskustassa on uusia liikerakennuksia, muuten on paljon vanhaa ja monia rakennuksia on entisöity. Yliopiston rakennuksia on paljon, päärakennus lähellä raatihuoneen toria. Raatihuoneen torilla on kiva suutelija-patsas.

Näimme kaikenlaista mukavaa torilla. Siellä oli posetiivareita eri maista, myös Suomesta. Eräänä päivänä lavalla lapset lauloi.

Vieressä oli Yliopiston puisto. Se oli aivan ihastuttava paikka. Kävelimme siellä ensimmäisenä iltana kahden ystävän kanssa, jotka olivat samalla matkalla. Lisäksi oppaanamme oli virolainen ystävä, joka osaa suomea. Puisto oli ihanan romanttinen. Se oli tosi iso alue ja siellä kasvoi isoja vanhoja puita. Ne loivat varjoja ilta-auringossa. Siellä oli myös PUSUMÄKI, jossa hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä. Ystävät halusivat tietysti ottaa meistä kuvan siinä. 

Seuraavana päivänä oli opastettu retki joka päättyi Yliopiston puistoon. Matka Vekan oppaamme kertoi paljon historiaa Tartosta ja oli kiva kuulla sitä. Nyt päivän valossa puisto oli myös ihastuttava. Siellä oli Enkelinsilta ja Pirunsilta. Oli myös patsas nuoresta runoilijasta, jonka tarinan saimme kuulla. Saimme kuulla rakennuksista ja muusta, mutta kaikkea ei voi muistaa kerralla kun kuulee uutta. Tarton yliopistossa voi opiskella monia aineita, historiaa, taidetta, eläinlääketiedettä mm.

Tartossa oli tavarataloja keskustassa. Ostimme aina jotain Taskusta. Kävimme niissä muutaman kerran, kävelimme Ema-joen rantaa kaunista rantatietä pitkin hotellista keskustaan. Niiden takana oli tori, jossa osa matkalaisista kävi, se oli kuulemma ihastuttava. Me emme jaksaneet käydä siellä. Näimme kadun varsilla kukkien myyjiä, heillä oli ruiskukkia ja ruista kimpuissa. Ne oli mielestäni kauniita. Keskustakin oli ihastuttava paikka, vaikka se on iso kaupunki.

Kävimme myös keskustasta kauempana Tartossa eräässä urheiluhallissa vierailemassa Jehovan todistajien konventissa. Olimme siellä yhden iltapäivän. Kuuntelimme ohjelmia, joista vähän ymmärsimme ja samalla tapasimme muutamia virolaisia ystäviä, joita tunnemme ja vaihdoimme kuulumisia. Olemme nimittäin Jehovan todistajia. Vierailimme myös yhtenä iltana erään virolaisen ystävän kotona johon meidät kutsuttiin.

Lauantaina oli Matka Vekan etelä-Viron retki. Kävimme Otepäässä ja muualla, matka kesti puoli päivää. Ilma oli mitä parhain. Näimme kauniita maisemia, kumpuilevaa maastoa ja viljapeltoja sekä metsiä. Kävimme myös Sangasten linnassa, joka oli todella kiinnostava linna. Saanut vaikutteita Englannista. Siellä oli asunut mies, joka oli kehitellyt pitkän ruislaadun. Paikalla oli virolainen opas, joka kertoi asiantuntevasti linnasta ja sen asukkaiden historiasta. Opas oli perehtynyt asiaan, hänellä oli oma valokuva-albumikin siitä suvusta. Todella mielenkiintoinen, voisin mennä uudelleen. Linnan kuisti oli mukava. Kun yhdestä nurkasta joku kuiskasi jotain, vastapäisessä nurkassa sen kuuli kun piti korvaa nurkassa. Se on ihan totta, me kokeilimme ja kuulin mitä mieheni kuiskasi minulle. Se oli tehty sen vuoksi sellaiseksi, että isäntä kuuli mitä palvelusväki puhui salaa kuistilla. Siellä sattui myös olemaan suuret pyöräkilpailut. Söimme lounasta jossain lähellä Sangasten linnaa ja ruoka oli ihastuttavaa. 

Viimeisenä aamuna kävimme kävelyllä raatihuoneen torilta kaupungilla ja puistossa ja joimme suklaapuodissa kahvit ja söimme suklaat. Loimme viimeiset katseet Tarton aamuun, miten aurinko oli noussut Ema-joelle. Sitten alkoi nostalginen linja-automatka Tallinnaan. Laivalla Viking Linellä katselimme ihastuneina auringon kiloa merellä.

Tartto oli aivan ihastuttava kaupunki ja voisin mennä sinne uudelleen. Seuraavaksi kerron makumatkasta joka tarttui Tartosta mukaan.



Vuokko




perjantai 9. elokuuta 2013



Matkakertomuksia - valokuvausta - taidetta - ruoka kirjallisuutta - käsitöitä - luontoa - runoutta

                 FINLAND NATURE
-----------------------------------------------------

Aloitan nyt oman blokin. Tarkoitus on käsitellä monipuolisia aiheita. Sen vuoksi oli vaikea keksiä otsikkoa. Keskityn kuitenkin eniten matkailuun ja kerron omia matkakokemuksia. Toiseksi eniten käsittelen ruokia. Osa niistä voi liittyä matkusteluun, eri maiden ruokiin ja makuihin. Siksi matkailu ja ruoka sopivat yhteen. En tietenkään unohda suomalaisia ruokia. Finland foods are god. Ruokabloki tämä ei kuitenkaan ole, en ole sen alan ammattilainen. Matkakertomuksiani en halua matkatoimistojen sivuille, vaan omaan blokiini, johon voin liittää itse muutakin mukavaa. Ehkä joidenkin iloksi.

Kirjoitan myös valokuvauksesta ja taiteesta, joka on lähellä sydäntäni. Harrastan itse valokuvausta ja mieheni on taitelija. Harrastan paljon luonnossa liikkumista ja luontokuvausta mieheni kanssa yhdessä. Teen joskus käsitöitä ja olen kirjallisuuden, myös runojen ystävä ja harrastan itsekin kirjoittamista.

Oli vaikea päättää mistä matkakohteesta aloittaisin matkablokin. Olemme matkustelleet tänä kesänä paljon. Kreetalla, Virossa ja Suomessa. Aiemmin olen käynyt Australiassa ja joissakin Euroopan maissa.

En ole mikään maailmanmatkaaja, rahakukkaro ei anna siihen lupaa. Pidän eri maista, maan luonnosta, kasveista ja ihmisistä sekä historiasta. Yritän ottaa mieleeni kaiken mahdollisen kun käyn jossain, varsinkin tunnelman.

Niinpä valitsen ensimmäiseksi kohteeksi Tartton, josta kerron seuraavalla sivulla. Sen jälkeen teemme pienen makumatkan Viroon. 

Vuokko