torstai 23. marraskuuta 2017

Tallinna

Kävimme Tallinnassa 20-22.10. Syksyn ruska oli parhaimmillaan, kirkkaan keltaiset lehdet puissa.
Meitä oli pieni porukka. Menimme Ikaalisten matkatoimiston matkalle. Siinä pääsi linja-autolla satamaan ja takaisin päin myös. Oli mukava kerrankin olla enemmän kuin päivä Tallinnassa. Sai rauhassa katsella ja seikkailla ja levätä välillä hotellissa. Tosin huomasimme, että aika oli lyhyt. Olisi niin paljon katseltavaa, että tuskin viikko riittäisi. Oli aivan ihana nähdä Viron syksy. Oli kaunis ja aurinkoinen ilma. Merikin oli ihan tyyni. Oli myös kiva nähdä Tallinnan ilta. Kävelimme vanhassa kaupungissa ja sen lähettyvillä. Kävimme bussilla kauempanakin päivällä. Bussi maksoi 2 euroa.

Etsimme rauhassa ruokapaikkaa ensimmäisenä iltana. Olimme jo käyneet kahvilla vanhassa kaupungissa eräässä yläkerran kahvilassa. Ravintoloissa oli ruokalista ulkona, katselimme niitä. Joissakin houkuteltiin sisään ja vilkaisimme sinne, mutta emme jääneet. Lopulta löysimme mieleisen ravintolan vanhasta kaupungista vastapäätä Old Hansaa. Se oli Scheeli Restoran. Vana turg 2. Se oli rauhallinen ja viihtyisä paikka. Vanhanajan tunnelmaa ja huilumusiikkia ja pianon soittoa. Musiikki oli todella hyvää. Sisustus oli kiva. Sitä näkee heidän kotisivuillaan. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Kokin tervehdys meille oli: virolainen silli.


Kuva: Arto Mattila


Alla on kuva syksyisestä Tallinnasta.




Kuva: Arto Mattila
Kävelimme paljon ja seikkailimme mukavan ystäväporukan kanssa. Tuliaisiksi kotiin ostimme suklaapuodista vähän Kalev suklaata.

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila




Vuokko





lauantai 18. marraskuuta 2017

Itämainen illallinen

Toteutin ne kutsut joita suunnittelin aiemmassa kirjoituksessani. Meitä oli 6 syömässä, oli kutsuttu 2 enemmän, mutta he ei päässeet tulemaan. Pääruoka oli niin hyvää, että innostuin tekemään sitä myös viikon päästä seuraavana lauantaina.

Pääruoka reseptin löysin netin kautta, mutta muutin sitä jonkun verran, joten se ei ole kopioitu. Tutkin lisäksi monesta paikasta mitä mausteita itämaisissa ruoissa käytetään. Löysin tiedon, että seesamiöljy antaa jännää makua paistettaessa. Se piti paikkansa. Luin myös, että korianterin maku säilyy parempana, kun sen jauhaa itse, eikä laita valmista jauhetta. Emme muistaneet ottaa kuvaa pääruuasta. Se oli:

Itämainen broileri

600 g hunajamarinoituja broilerin filesuikaleita. 2 paprikaa, 1 tl punaista currytahnaa, 2 tl korianterijauhetta, 2 valkosipulin kynttä, hiukan raastettua inkivääriä. Ruokakermaa, hiukan sitruunamehua. Paistoin seesamöljyssä. En laittanut chilijauhetta, koska en pidä siitä.
Kaikki sanoivat, että tässä oli makua, aitoja makuja. Lisäksi laitoin riisiä ja wok-vihanneksia. Mitään alkupala en laittanut, mutta leipä oli naanleipä. Sitä en tehnyt itse, vaan yksi vieraista. Tosin viikon päästä tein sitäkin. Jälkiruokana oli hedelmäsalaattia. Luin jostain, että itämailla hedelmät on suosittu jälkiruoka.



Myöhemmin joimme vielä kahvit suomalaiseen tapaan. Mutta kahvin kanssa oli:
Japanilainen juustokakku
3 kananmunaa, 120 g valkosuklaata, 120 g tuorejuustoa. Paistaminen oli tarkkaa puuhaa. 170 astetta puoli tuntia ja jälkilämmössä 15 min. Kananmunat erikseen keltuainen ja lopussa valkuaisvaahto. Jostain netin kautta löysin ohjeen. Tämä on siitä hyvä, että sitä voi syödä sellaiset, jotka ei syö gluteenia. Siinä ei ole jauhoja, mutta maistuu kahvin kanssa hyvältä.

Kuva: Arto Mattila


torstai 16. marraskuuta 2017

Läskisoosi ja muistelua

Olen kotoisin maalta pienestä saaresta. Meillä oli pienviljelyä kotona. Ruoat oli niitä mitä maaseudulla ja perinteisesti savolaisessa perheessä käytettiin. Kalastettiin paljon. Syötiin kalakeittoja, paistettua kalaa muun muassa. Oli haukia, särkiä, ahvenia, kuhaa, madetta, lahnaa. Kasvimaalta oli kaikkea vihannesta ja kasvista. Marjoja ja sieniä kerättiin paljon. Minulle jäi runsas tieto perinteisestä maalais ruoasta, kun seurasin mitä äiti teki. 

Läskisoosi oli ainut kastike minkä tiesin. Siinä käristetään pannulla raitalihaa eli pekonia eli siankylkeä. Jauhoja lisätään ja ne ruskistetaan samalla. Ehkä sipulia myös laitetaan. Sitten vettä laitetaan joukkoon. Itse olen tehnyt hyvin harvoin läskisoosia.

Nuorena minua ei ruoan laitto kiinnostanut kovin paljoa. Minua kiinnosti toimistotyöt, lukeminen ym johon meni huomio. Mutta nuoresta asti piti tehdä ruokaa ja suunnitella vähällä rahalla mitä voisi tehdä. Naisen elämä on yleensä sellainen. Heti 18-vuotiaana nuorena rouvana piti tehdä joka päivä ruokaa. Kun syntyi vauva, opetella vauvan ruokkiminen, sitten kun vauva alkoi syödä ruokaa. Iän myötä on kiinnostus ruokaan lisääntynyt. Aika suuri asiantuntemus ravintoaineista ja muusta on tullut. Kotikokki, keittäjä, ravitsemus asiantuntija ym ammatteja perheen emäntä hankkii elämänsä aikana. Ainut ammatti ei ole se mitä tekee vieraalle jossain toimistossa. Naisella on monenlaisia rooleja ja taitoja. Keittiö taidot ei riitä. Pitää hallita tietokoneet ja muut vempaimet, auton ajaminen, asioiden hoito muuttuvassa maailmassa, puhumattakaan ihmissuhde taidoista.

Joskus teen perinneruokia myös, mutta kokeilen erilaisia eri maiden ruokia ja muutakin. Nuorena tein mitä olin kotona oppinut mutta katsoin joskus jonkun uuden reseptin jostain lehdestä tai kuulin ystäviltä. Opettelin tekemään munakkaan, jonka opetin lapsilleni jo kun he olivat kouluiässä. Kyljysten tekeminen oli huippu, jonka opettelin. Useimmiten tein ihan tavallisia ruokia ja kokeilin ja keksin itse uutta ja käytin tarkkaan myös tähteet. Käytin paljon marjoja tietenkin, keräsin itse, kuten kaikki teki meillä päin. Tällaista muistelua ruoka kulttuuristani. Marjoja on nytkin pakastimessa ja hilloja kaapissa, niistä en osaa luopua.

Vuokko