tiistai 6. tammikuuta 2015

Talvi ja lumi – winter and snow

Talvi saapuu pohjoiseen – kylmiä tuulia puhaltaen.
Lumien pilvet satavat maahan – leijailevia kevyitä lumihiutaleita,
räntää, rakeita tai jäätävää tihkua.
Veden kiertokulku verhoaa maan valkoiseen kauniiseen vaippaan.
Jokainen lumihiutale on kaunis ja hauras ja erilainen,
kun se tipahtaa kädellesi, se on hetkessä poissa.

Muistan lapsuuden talvet, valkoista, valkoista lunta paljon.
Ikkunasta näkyi vain valkeata silmän kantamattomiin.
Koulumatkalla hiihdin metsän läpi, joskus umpihankeen, kuuset olivat raskaat lumesta,
koivut huurrutettu pakkasaamuna kauniiseen harsoon.
Pakkaspäivänä aurinko kimalsi kirkkaana ja taivas oli punainen.
Vain sellaisena päivänä voi nähdä talven kauneuden kokonaisena.

Muistan mäen laskut suksilla päivästä toiseen veljeni kanssa.
Muistan kimaltelevat keväthanget hankiaisilla helmi- maaliskuussa.
Muistan järven selät ja siellä hyytävän tuulen
ja suvikelit kun lumi tarttui suksen pohjiin paakuiksi sekä keväiset pälvet metsässä.

Lumella on monta nimeä: nuoska-, suvi-, tykky-, pakkas- räntä, tuisku mm.
Ikkunassa oli usein jääkukkia eli kuurankukkia, vain kevät voi ne sulattaa pois.

Muistan hiihtoretket lapsena ja myös lasteni kanssa aikuisena.
Onko kauniimpaa kuin pieni pakkanen ja luminen maisema – hiihtolatu edessä,
aurinko pilkistää puiden takaa vaaleanpunaisena, laskeakseen mailleen jo pian,
pohjolan päivä on hyvin lyhyt. Sitten lämmintä mehua sisätiloissa, kintaat naulaan.

Talvisessa hiihtoretkessä metsän siimeksessä on jotain taikaa – äärten häämötystä.

Pakkasen koristama 6.1.15, kuva: Vuokko
Vuokko

lauantai 3. tammikuuta 2015

Kun isä Tilley lampun osti

Synnyin pieneen mökkiin metsän reunaan Vaajasalon saareen Kuopiossa. Kun olin vajaan 3-vuoden, minulle syntyi veli. Meillä oli ikkunat tietenkin metsään päin. Pihassa kasvoi sireeni ja valkoisia ruusuja.

Meillä ei ollut sähköä, vaan öljylamput. Öljylampun valossa luimme läksyjä iltaisin. Talvella hiihdimme ja laskimme mäkeä ulkona. Kesällä uimme ja teimme heinätöitä. Lapset sai tietenkin hyppiä ladossa, että heinät menee kasaan.

Muistan, kun isä osti Tilley lampun. Eräänä päivänä hän toi uuden lampun kotiin ja esitteli sitä. Siihen sai valon kun kastoi ensin sellaisen pyykkipojan näköisen sukan tenttuun. Säiliössä oli öljyä. Lampussa oli lasi ja kuuppa. Sehän valaisi huomattavasti kirkkaammin kuin öljylamput. Olen kuullut että se oli miltei yhtä kirkas kuin sähkövalo. En ole niin vanha, etteikö Suomessa olisi ollut sähköjä, meillä vain ei ollut.

Lamppu oli tarpeen monessa muussakin paikassa kuin sisällä mökissä. Sitä käytettiin tuulastettaessa. Olen ollut soutamassa ja huopaamassa isän kanssa syyspimeällä. Kun tuli iso kala näkyviin, niin atrain heilahti.

Meillä pidettiin myös verkkoja ja katiskoja järvessä. Minun ja veljeni mieluinen tahtävä oli päästellä kaloja verkosta liiterin seinustalla. Minä aina toivoin, että ei olisi tullut paljon ahvenia. Niillä kun on selkäevät pystyssä ja ne pistävät. Tykkäsin särjistä enemmän. Paistettuna tosin kumpikin kala oli hyvää. Parasta oli tietenkin lahna, savustettuna varsinkin. Hauki ja kuha ja made olivat hyviä keitossa. Olen ollut joskus pilkilläkin talvella, mutta se on tylsää puuhaa.

Muistan minä senkin päivän kun isä osti moottorisahan. Hän toi sen keittiöön ja esitteli. Se oli keltainen Husqvarna. Teräketjuja piti sitten vähän väliä teroittaa. Näin sellaisen äskettäin jossain näyttelyssä.

Vaajasalo on pieni saari Kallavedellä. Jäätietä pitkin Kuopioon on 7 km. Se taitettiin kätevästi suksella tai potkurilla. Liukkaalla kelillä potkurilla se oli yksi hujaus vain Itkonniemen kärkeen. Äiti kävi potkurilla usein kaupungissa asioilla. Kesällä saarta kierti Lokki laiva. Sillä matkustimme monta kertaa kaupunkiin. Matkalle pukeuduttiin hienosti, minullakin oli vaaleat kesähansikkaat. Vesi kimalsi mukavasti ja höyrylaiva matka oli mukava.

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila


Vuokko 3.1.2015
Vuokko ja Antti lähdössä hiihtämään