AUSTRALIA - Great Ocean Road

Palaan muistoissani tasan 10 vuotta taaksepäin. Kävin Australiassa Melbournessa tyttäreni ja hänen miehensä luona. Mukanani matkalla oli myös hyvä ystäväni osan ajasta, jonka vietin siellä. Näin Australiassa monia paikkoja, sillä tyttärelläni ja vävylläni oli kesäloma. Melbourne on englantilais tyyppinen kaupunki Victorian osavaltiossa. Siellä on paljon hienoja vihreitä puistoja, joista tykkäsin ja Yarra joki. Kävin monissa museoissa ja eläintarhassa ja perhostalossa. 

Geat Ocean Road on kaunein maisematie Australiassa. Se on 243 km pitkä tie kaakkois-Australiassa. Se kulkee pitkin rannikkoa. Maasto on vaihtelevaa ja korkeuserot ovat mahtavat. Ajoimme sitä pitkin vävyni vanhempien kesäpaikalle ja takaisin. Pysähdyimme monessa paikassa katsomaan maisemia. Siellä on huikeita näköalapaikkoja. Siellä on mahtavia kalkkikivi muodostelmia, esimerkiksi Kaksitoista Apostolia ja Lontoon Silta. Meri on kuluttanut kiviä erroosiolla. Eräs kivi on katkennut kahtia ja turistit olivat jääneet sinne ja heidät oli noudettu helikopterilla pois. Tämä pitkä tie on tärkeä matkailukohde alueella.

The Great Ocean Road officially starts at Torquay and travels 243 kilometres westward to finish at Allansford near Warrnambool, the largest city along the road. In 2011, the road was added to the Australian National Heritage List.

Victorian osavaltiossa on sademetsiä ja maanviljelystä. Se ei ole kuivaa aluetta, kuten Australiassa monessa paikassa on. Myös Melbourne on viihtyisä kaupunki vihreine puistoineen ja meri on lähellä.

Kaksitoista apostolia Great Ocean road: Kuva: Vuokko

Sademetsässä

Vuokko

Kuopiolainen kalakukko

Kuopiossa ja Savossa leivotaan kalakukkoja. Matkailijat aina maistavat Kuopiossa käydessään kalakukkoa. He ostavat sen useimmiten torilta tai suoraan leipomosta. Leivoin muutama viikko sitten kalakukkoa muikuista, vaikka asun etelä-Suomessa. Ei se ole vaikeaa. Kirjoitan nyt reseptin, miten se tehdään.

Raaka-aineet: 1 kg perattuja tuoreita muikkuja tai pikku ahvenia.

400 g sian kylkisiivuja, suolaa. Kuori: 3/4 litraa kylmää vettä,

4-5 tl suolaa, 1/4 kg voita (250 g), 1 kananmuna, 1/3 vehnäjauhoja, 2/3 ruisjauhoja.

Kauli taikina noin 1 cm paksuinen pyöreä levy. Lado päälle lihat ja kalat. Taittele ja muotoile ja tiivistä vedellä. 

Hyvä ja pehmeäkuorinen kukko tulee näin: Nosta kukko isolle folioarkille uunipellille. Paista vajaa tunti 275 asteessa. Vahdi kuitenkin ettei pinta pala. Laske sitten lämpö 125 asteeseen ja kääri kukko huolella folioon Paista nyt 8-9 tuntia. (6 tuntiakin saattaa riittää, riippuu uunista ja kukon koosta, kokeilemalla selviää). Voitele välillä rasvalla; voilla tai sian läskillä.

Ota uunista ja kääri leivinliinaan tai villapaitaan. Anna jäähtyä 3 tuntia, näin kuori pehmenee sopivasti!

Alussa kun tein kalakukkoa, unohdin laittaa suolaa kalojen ja lihojen päälle. Kun kukko oli jo uunissa, muistin vasta suolan ja sanoin: heitänpä perään, niin on samassa paikassa. Tämä muuten on maailman ensimmäinen säilykepurkki.

Kuva: Arto Mattila

Vuokko

November poem - Marraskuun runo

November darknes... but the deep blue morning sky.

The moons is covered with a semi cloud. The edges of the

blue lace, half of the month. In the morning, it says goodbye 

to the calculation of the  horizon, fairy-tale island. 

In the evening return back and take a peek at the

bedroom window gray to the cloud – is November

in the northern hemisphere.

Kuva: Arto Mattila

Vuokko

 

Pohjois-Karjala - Outokumpu

Outokumpu sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Kun ajat 9-tietä Kuopiosta Joensuuhun päin, Ohtaansalmen sillan jälkeen on Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan raja ja olet saapunut Outokumpuun. Tuusniemi jäi taakse.

Kävimme Outokummussa muutaman ystävän kanssa heinäkuussa. Olen käynyt siellä aiemminkin. Siellä sijaitsee Outokummun kuparikaivos. Se oli aiemmin Europan suurin kuparikaivos. Kävimme kaivoskierroksella tutustumassa vanhaan kaivokseen. Kierros oli todella mielenkiintoinen. Kaivoskuilut olivat kylmiä ja kuulimme tarinoita miten työmiehet olivat työskennelleet siellä. Seinämissä on ihastuttavan värisiä kivimuodostelmia. On ihmeellistä miten moninaista voi löytyä maan uumenista tuon kummun alta. Se on todella outoa. 

Majoituimme Särkiselän leirintäalueelle. Mökkeily leirintäalueilla on aika edullista. Meidän mökki oli mäntyisellä mäellä ja meillä oli huima näköala Pikkumuikku nimiselle järvelle. Istuimme illalla kuistilla ja ihailimme järveä ja mäntyjen varjoja auringonlaskun aikaan. Aamulla pulahdimme läheiseen järveen uimaan ja eipä ollut tunkua. Olin ainoa joka ui, ja kylläpä mahtui hyvin ja aamu oli kaunis ja valoisa. Päiväni oli pelastettu kun pääsin uimaan. Järvi oli iso, se oli nimittäin Iso Muikku.

Ihmiset olivat mukavan lupsakoita. Pohjois-Karjalaiset ihmiset ovat ihan yhtä mukavia kuin savolaisetkin, ehkä vähän erilaisia. Kävimme torilla ostamassa mansikoita ja perunoita, osa oli tullut Polvijärveltä asti myymään niitä. Kylläpä olivat hyviä. Mökkimme oli vaatimaton, mutta mitäpä sitä kesällä tarvitsee muuta. Kävimme eräänä iltana ystävien kanssa pitkällä kävelyretkellä. Reitti läksi Särkiselän leirintäalueelta. Reitti oli kumpuilevaa mäntymetsää ja matkalla oli monta isoa lampea. Erään lammen rannalla oli kota ja paistoimme siellä makkaraa. Reitti oli yhteensä noin 7 km. Meidän jalkamme eivät väsyneet yhtään, ihme kyllä, sillä maasto oli pehmeää, vaikka oli nousua ja laskua ja kiviä ja käpyjä. Sellainen oli meidän reissu Pohjois-Karjalan maisemiin. Näimme paljon nostalgisia ja mukavia maisemia muitakin.

Outkommun kaivoksen uumenista: Kuva Arto Mattila

Patikoimassa kesämaisemassa: Kuva Arto Mattila

Vuokko