Talvi ja lumi – winter and snow

Talvi saapuu pohjoiseen – kylmiä tuulia puhaltaen.

Lumien pilvet satavat maahan – leijailevia kevyitä lumihiutaleita,

räntää, rakeita tai jäätävää tihkua.

Veden kiertokulku verhoaa maan valkoiseen kauniiseen vaippaan.

Jokainen lumihiutale on kaunis ja hauras ja erilainen,

kun se tipahtaa kädellesi, se on hetkessä poissa.

Muistan lapsuuden talvet, valkoista, valkoista lunta paljon.

Ikkunasta näkyi vain valkeata silmän kantamattomiin.

Koulumatkalla hiihdin metsän läpi, joskus umpihankeen, kuuset olivat raskaat lumesta,

koivut huurrutettu pakkasaamuna kauniiseen harsoon.

Pakkaspäivänä aurinko kimalsi kirkkaana ja taivas oli punainen.

Vain sellaisena päivänä voi nähdä talven kauneuden kokonaisena.

Muistan mäen laskut suksilla päivästä toiseen veljeni kanssa.

Muistan kimaltelevat keväthanget hankiaisilla helmi- maaliskuussa.

Muistan järven selät ja siellä hyytävän tuulen

ja suvikelit kun lumi tarttui suksen pohjiin paakuiksi sekä keväiset pälvet metsässä.

Lumella on monta nimeä: nuoska-, suvi-, tykky-, pakkas- räntä, tuisku mm.

Ikkunassa oli usein jääkukkia eli kuurankukkia, vain kevät voi ne sulattaa pois.

Muistan hiihtoretket lapsena ja myös lasteni kanssa aikuisena.

Onko kauniimpaa kuin pieni pakkanen ja luminen maisema – hiihtolatu edessä,

aurinko pilkistää puiden takaa vaaleanpunaisena, laskeakseen mailleen jo pian,

pohjolan päivä on hyvin lyhyt. Sitten lämmintä mehua sisätiloissa, kintaat naulaan.

Talvisessa hiihtoretkessä metsän siimeksessä on jotain taikaa – äärten häämötystä.

Pakkasen koristama 6.1.15, kuva: Vuokko

Vuokko