Kreikkalainen salaatti

Kreikkalainen salaatti sopii alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi.

Ohje:

1 punasipuli
1 punainen paprika
4 tomaattia
puolikas kurkku
1 ruukku lehtisalaattia
200 g kreikkalaista fetajuustoa
mustia oliiveja
oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
ripaus pippuria

Kreikkalaista salaattia syödään Kreikassa, mutta myös Kreetalla. Kreetalainen salaatti eroaa hiukan kreikkalaisesta. Siinä on ainakin päällä isommat palat vuohenjuustoa. En osaa muuten kuvailla mitä erilaista siinä on, mutta herkullista se oli.

Alla on kuva ensimmäisestä tekemästäni kreikkalaisesta salaatista kotona. Tein niitä keväällä monta kertaa, ja aion tehdä vastakin. Laitoin siihen oliiviöljyä reilusti. Näin Kreetalla, että sitä laitettiin reilusti salaatteihin. Lisäsin myös jotain Kreetalta tuotua maustetta.

Vuokko

AUSTRALIA - Great Ocean Road

Palaan muistoissani tasan 10 vuotta taaksepäin. Kävin Australiassa Melbournessa tyttäreni ja hänen miehensä luona. Mukanani matkalla oli myös hyvä ystäväni osan ajasta, jonka vietin siellä. Näin Australiassa monia paikkoja, sillä tyttärelläni ja vävylläni oli kesäloma. Melbourne on englantilais tyyppinen kaupunki Victorian osavaltiossa. Siellä on paljon hienoja vihreitä puistoja, joista tykkäsin ja Yarra joki. Kävin monissa museoissa ja eläintarhassa ja perhostalossa. 

Geat Ocean Road on kaunein maisematie Australiassa. Se on 243 km pitkä tie kaakkois-Australiassa. Se kulkee pitkin rannikkoa. Maasto on vaihtelevaa ja korkeuserot ovat mahtavat. Ajoimme sitä pitkin vävyni vanhempien kesäpaikalle ja takaisin. Pysähdyimme monessa paikassa katsomaan maisemia. Siellä on huikeita näköalapaikkoja. Siellä on mahtavia kalkkikivi muodostelmia, esimerkiksi Kaksitoista Apostolia ja Lontoon Silta. Meri on kuluttanut kiviä erroosiolla. Eräs kivi on katkennut kahtia ja turistit olivat jääneet sinne ja heidät oli noudettu helikopterilla pois. Tämä pitkä tie on tärkeä matkailukohde alueella.

The Great Ocean Road officially starts at Torquay and travels 243 kilometres westward to finish at Allansford near Warrnambool, the largest city along the road. In 2011, the road was added to the Australian National Heritage List.

Victorian osavaltiossa on sademetsiä ja maanviljelystä. Se ei ole kuivaa aluetta, kuten Australiassa monessa paikassa on. Myös Melbourne on viihtyisä kaupunki vihreine puistoineen ja meri on lähellä.

Kaksitoista apostolia Great Ocean road: Kuva: Vuokko

Sademetsässä

Vuokko

Kuopiolainen kalakukko

Kuopiossa ja Savossa leivotaan kalakukkoja. Matkailijat aina maistavat Kuopiossa käydessään kalakukkoa. He ostavat sen useimmiten torilta tai suoraan leipomosta. Leivoin muutama viikko sitten kalakukkoa muikuista, vaikka asun etelä-Suomessa. Ei se ole vaikeaa. Kirjoitan nyt reseptin, miten se tehdään.

Raaka-aineet: 1 kg perattuja tuoreita muikkuja tai pikku ahvenia.

400 g sian kylkisiivuja, suolaa. Kuori: 3/4 litraa kylmää vettä,

4-5 tl suolaa, 1/4 kg voita (250 g), 1 kananmuna, 1/3 vehnäjauhoja, 2/3 ruisjauhoja.

Kauli taikina noin 1 cm paksuinen pyöreä levy. Lado päälle lihat ja kalat. Taittele ja muotoile ja tiivistä vedellä. 

Hyvä ja pehmeäkuorinen kukko tulee näin: Nosta kukko isolle folioarkille uunipellille. Paista vajaa tunti 275 asteessa. Vahdi kuitenkin ettei pinta pala. Laske sitten lämpö 125 asteeseen ja kääri kukko huolella folioon Paista nyt 8-9 tuntia. (6 tuntiakin saattaa riittää, riippuu uunista ja kukon koosta, kokeilemalla selviää). Voitele välillä rasvalla; voilla tai sian läskillä.

Ota uunista ja kääri leivinliinaan tai villapaitaan. Anna jäähtyä 3 tuntia, näin kuori pehmenee sopivasti!

Alussa kun tein kalakukkoa, unohdin laittaa suolaa kalojen ja lihojen päälle. Kun kukko oli jo uunissa, muistin vasta suolan ja sanoin: heitänpä perään, niin on samassa paikassa. Tämä muuten on maailman ensimmäinen säilykepurkki.

Kuva: Arto Mattila

Vuokko

November poem - Marraskuun runo

November darknes... but the deep blue morning sky.

The moons is covered with a semi cloud. The edges of the

blue lace, half of the month. In the morning, it says goodbye 

to the calculation of the  horizon, fairy-tale island. 

In the evening return back and take a peek at the

bedroom window gray to the cloud – is November

in the northern hemisphere.

Kuva: Arto Mattila

Vuokko

 

Pohjois-Karjala - Outokumpu

Outokumpu sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Kun ajat 9-tietä Kuopiosta Joensuuhun päin, Ohtaansalmen sillan jälkeen on Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan raja ja olet saapunut Outokumpuun. Tuusniemi jäi taakse.

Kävimme Outokummussa muutaman ystävän kanssa heinäkuussa. Olen käynyt siellä aiemminkin. Siellä sijaitsee Outokummun kuparikaivos. Se oli aiemmin Europan suurin kuparikaivos. Kävimme kaivoskierroksella tutustumassa vanhaan kaivokseen. Kierros oli todella mielenkiintoinen. Kaivoskuilut olivat kylmiä ja kuulimme tarinoita miten työmiehet olivat työskennelleet siellä. Seinämissä on ihastuttavan värisiä kivimuodostelmia. On ihmeellistä miten moninaista voi löytyä maan uumenista tuon kummun alta. Se on todella outoa. 

Majoituimme Särkiselän leirintäalueelle. Mökkeily leirintäalueilla on aika edullista. Meidän mökki oli mäntyisellä mäellä ja meillä oli huima näköala Pikkumuikku nimiselle järvelle. Istuimme illalla kuistilla ja ihailimme järveä ja mäntyjen varjoja auringonlaskun aikaan. Aamulla pulahdimme läheiseen järveen uimaan ja eipä ollut tunkua. Olin ainoa joka ui, ja kylläpä mahtui hyvin ja aamu oli kaunis ja valoisa. Päiväni oli pelastettu kun pääsin uimaan. Järvi oli iso, se oli nimittäin Iso Muikku.

Ihmiset olivat mukavan lupsakoita. Pohjois-Karjalaiset ihmiset ovat ihan yhtä mukavia kuin savolaisetkin, ehkä vähän erilaisia. Kävimme torilla ostamassa mansikoita ja perunoita, osa oli tullut Polvijärveltä asti myymään niitä. Kylläpä olivat hyviä. Mökkimme oli vaatimaton, mutta mitäpä sitä kesällä tarvitsee muuta. Kävimme eräänä iltana ystävien kanssa pitkällä kävelyretkellä. Reitti läksi Särkiselän leirintäalueelta. Reitti oli kumpuilevaa mäntymetsää ja matkalla oli monta isoa lampea. Erään lammen rannalla oli kota ja paistoimme siellä makkaraa. Reitti oli yhteensä noin 7 km. Meidän jalkamme eivät väsyneet yhtään, ihme kyllä, sillä maasto oli pehmeää, vaikka oli nousua ja laskua ja kiviä ja käpyjä. Sellainen oli meidän reissu Pohjois-Karjalan maisemiin. Näimme paljon nostalgisia ja mukavia maisemia muitakin.

Outkommun kaivoksen uumenista: Kuva Arto Mattila

Patikoimassa kesämaisemassa: Kuva Arto Mattila

Vuokko

Syksy - autumn in Finland

Repoveden kansallispuisto on kaakkois-Suomessa Kouvolan ja Mäntyharjun puolella oleva luonnonpuisto. Helsingistä sinne on 130 km. Kävimme siellä lokakuussa ystävien kanssa retkellä. Sinne mentiin Lapinsalmen kohdalta sisäänkäynnistä. Ruska oli keltainen ja maassa oli varisseita lehtiä. Koivut olivat kullankeltaisia. Kävelimme pienen matkan metsäpolkua harjun päälle ja kas, siellä oli riippusilta. Kauhistuin ensin, en ole koskaan kävellyt riippusillalla. Mutta rohkaistuin kun näin että muut menivät siitä. Kävelin sitä pitkin joen yli ja pelotti keskellä kun vilkaisin alas, mutta kävelin vain eteenpäin askel kerrallaan. Astuin vahvalle kalliolle ja huh helpotus. Menimme vähän alemmaksi laaksoon, jossa oli makkaranpaistopaikka järven rannalla. Siellä oli jo retkeilijät tehneet tulet grilliin ja me kaikki paistoimme siellä makkaramme ja kylläpä ne maistuivat hyvältä metsän keskellä ja repuistamme löytyi mehua juomiseksi. Järvi oli aivan tyyni ja oli rauhallinen erämaa tunnelma. Juttelimme, että tänne on vain kahden tunnin matka pääkaupunkiseudulta, voisimme tulla joskus ensi kesänä uudelleen.

Samalla reissulla olimme Valkealassa Rapojärven rannalla viikonlopun majoittuneena mökissä. Perjantai-iltana oli ihan pimeää, mutta järvellä oli hieno kuunsilta, se oli nostalginen näky. Istuimme keinussa järven rannalla ja ihailimme valoisaa tummansinistä maisemaa.

Tunnelmaa kuunsillalla: Kuva Arto Mattila

Lauantaina oli aurinkoinen päivä ja puut olivat kirkkaan keltaisia. Kävelimme eräällä tiellä ja juttelimme vastaan kävelevän naisen kanssa. Juuri sillä hetkellä viereisellä pellolla juoksi kettu repolainen. Samalla pellolla oli joutsenia. Nainen kertoi, että joutsenet ovat olleet siinä koko kesän, se on niiden lepopaikka. Nyt näyttää kettu niitä vähän jahtaavan. Joutsenet lähtevät hyvin myöhään syksyllä muuttomatkalle. Arto juoksi autolle hakemaan kameraa. Joutsenista tuli kuva mutta repolainen vain heilutti ovelasti häntäänsä ja katosi.

Syksy on kaunis vuodenaika Suomessa. Tänä syksynä oli kaunis ruska myös täällä etelä-Suomessa. Vieläkin on vähän, osa puiden lehdistä on lentänyt pois ja ensilumi satoi sulien saman tien pois täällä etelä-Suomessa.

Tuuli: Kuva Vuokko Mattila

Lapinsalmen riippusilta: Kuva Vuokko Mattila

Repoveden kansallispuisto: Kuva Vuokko Mattila

Repoveden kansallispuisto: Kuva Vuokko Mattila

Vuokko

Puolukka – vispipuuro – lingonberry

Puolukka on kanervakasvien heimoon kuuluva, 10-40 cm korkea ainavihanta varpu, joka kasvaa laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Puolukka on yleisesti käytetty marja ja Suomen tärkein luonnonmarja. Myös Etelä- ja Keski-Euroopassa puolukkaa arvostetaan korkealle. Suomessa sitä poimitaan vuosittain 100 miljoonaa kiloa, mutta kaupalliseen käyttöön vain noin 5-10 miljoonaa kiloa.

Olen poiminut puolukoita jo lapsena. Ne kasvavat kuivassa kangasmetsässä. Puolukan kukat ovat valkeita ja muodoltaan kellomaisia ja roikkuvat verson latvassa. Ne kukkivat alkukesästä, mutta marja on valmis vasta loppukesällä. Syyskuussa vielä niitä voi poimia.

Vispipuuro eli puolukkapuuro, oma resepti

5 dl        puolukoita
1 litra    vettä
1 dl         sokeria
1 1/2 dl  mannaryyniä
1 tl           vaniljasokeria

Keitä puolukat vedessä sokerin kanssa. Siivilöi.
Lisää mannaryynit ja keitä 3-10 minuuttia.
Lisää vaniljasokeri. Jäähdytä kattila kylmässä vedessä.
Vatkaa sähkövatkaimella 10 minuuttia.
Puuro tarjoillaan kylmän maidon kanssa.
Reseptejä voi löytää keittokirjoista ja internetistä, vähän toisistaan poikkeavia versioita, myös ruisjauhoon ennen keitettiin usein. Voi jättää puolukat myös puuroon, mutta minä siivilöin ne pois, tulee sileämpää. Muistakin marjoista voi tehdä puuroa tällä reseptillä, mutta puolukka on paras. Minä tein tällä tavalla ja käytin Spelt täysjyvämannaa. 

Vispipuuro, kuva Vuokko Mattila

Puolukka, kuva Vuokko Mattila

Vuokko