Botanical Park of Crete

Kasvitieteellinen puutarha

Kuva: Arto Mattila

Teimme retken kasvitieteelliseen puutarhaan Kreetalla viime toukokuussa. Se oli Finnmatkojen retki "ruoanlaittoa kasvitieteellisessä puutarhassa". Bussi lähti Geranista hotellin edestä mukanaan englannin kielinen opas. Oli lämmin aamu, aurinko paistoi täydeltä terältä. Bussi kurvasi kohti  vuoristoa.

Botanic Park sijaitsee Fourmesin kylän alueella Lefka Ori eli Valkoiset vuoret nimisessä vuoristossa. 

Nousu bussilla oli jyrkkä ja vuoriston laella odotti ravintola ja terassi, josta oli näköala koko vuoristoon. Meille tarjottiin teetä sitruunan kera tervetuliaisiksi. Sitten henkilökunta esitteli meille yrttejä ja valmisti tzatzikin ja salaatin. He käyttivät oliiviöljyä lutraamalla, ei säästelleet.

Sitten saimme mennä kahdeksi tunniksi vaeltelemaan vuoristoon ja saimme jäisen vesipullon mukaan. Kehotettiin kävelemään rauhallisesti ja nauttimaan näkemästämme. Ja niin me teimmekin. Oli jo hiostavan lämmintä ja patikoimme vuoristoa ylös ja alas. Siellä oli sitruuna- ja appelsiinipuita. Saimme kerätä itsellemme maahan pudonneita hedelmiä. Oli kukkivia puita ja erilaisia kukkia teiden varsilla.

Kuva: Arto Mattila; yrtit

Kävelimme ja ihmettelimme miten monimuotoisia kukkia ja puita Jehova on luonut ihmisten iloksi. Luonnon monimuotoisuus on aina ihastuttanut meitä. Oli lämmintä ja mukavaa käyskennellä vuoristossa kukkien keskellä ja ihailla toinen toistaan ihmeellisempiä kasveja. Oli ruusupensaita, pelargoniapensaita, amarylliksiä, unikoita, kukkiva granaattiomenapuu, yakkapalmuja ym. ym.

Kun pääsimme kiipeämään vihdoin takaisin vuoren laelle, meitä odotti lounas. Lounas oli tehty kokonaan kasviksista. Juomana oli limemehua. Jälkiruokana oli tuoreita appelsiinilohkoja. Ne maistuivat aivan erityisen hyville, paljon mehukkaampia kuin täällä, sillä ne oli suoraan puusta. Kasvislounas myös oli erittäin herkullinen.
 

Kuva: Vuokko Mattila

Kuva: Arto Matila; lepohetki vuoristossa

Kuva: Arto Mattila; sitruunapuu

Kuva: Arto Mattila; appelsiinipuu

Kuva: Arto Mattila, appelsiinit

Kuva: Arto Mattila, pelargooniat

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila, amaryllikset

Kuva: Vuokko Mattila, Arto sitruunan takana piilossa

Kreetalta jäi tuhannen kuvan verran muisteltavaa. 

Vuokko

Venäläinen kalakeitto

500 g vaaleaa kalafileetä (kuha, siika, made yms.)

2        porkkanaa

1        palsternakka

1        sipuli

200 g purjoa

         rypsiöljyä

2 rkl   tomaattipyrettä

1½ l   kalalientä (itse tehtyä tai kalaliemikuutioista tehtyä)

1       laakerinlehti

5       maustepippuria

10     valkopippuria

1       suolakurkku

3 rkl   oliivirenkaita

1 rkl   väkiviinaetikkaa

2 rkl   hienonnettua tilliä.

Paloittele kasvikset ½-1 cm paloiksi. Kuullota kasvikset ja sipulit öljyssä tomaattipyreen kanssa. Lisää kalaliemi, laakerinlehti ja pippurit. Hauduta noin 15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Paloittele juuresten kypsyessä kalafileet ja suokakurkku peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Lisää keittoon kalapalat, kurkkukuutiot, oliivirenkaat, etikka ja tillisilppu. Anna keiton hautua vielä noin 5 minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla.

Kuva: Vuokko Mattila

Kuva: Arto Mattila

Vuokko

S A V U J U U S T O P I I R A K K A

Yleisön pyynnöstä tässä on resepti juustopiirakkaan, jota olen tehnyt jo kaksi kertaa, ja joka on niin hyvää, että vie kielen mennessään.

Peruna-murotaikina:

1 1/2 dl  perunahiutaleita (tai Helmi perunasuurimoita)

3 dl        tummia gluteenittomia jauhoja (tai muita jauhoja)

1/2 tl      suolaa

150g       voita (tai margariinia tai oliiviöljyä)

2             kananmunan keltuaista

Täyte:

150 g mustaleima Emmental juustoa

150 g savujuustoa

3 dl    kermaa (ruokermaa tai kaurakermaa yms.)

2        kananmunaa

Pinnalle:

1 1/2 dl saksanpähkinöitä

150 g    tummia viinirypäleitä

1/2 tl    muskottia

1/2 tl    tinjamia

Painele taikina piirakkavuokaan (24 cm). Paista 200° 10 minuuttia. Sekoita kerma + munat, lisää juustoraasteet. Kaada pohjan päälle ja paista vielä 175° noin 30 minuuttia.

Valmista lisuke sillä välin. Kuullota öljyssä pannulla 2 minuuttia saksanpähkinöitä mausteiden kanssa ja lisää lopuksi viinirypäleet hetkeksi pannulle myös. Kaada lisuke valmiin piirakan päälle. Tarjoa lämpimänä vihersalaatin kanssa. Maistuu myös kahvin tai teen kanssa lämpimänä tai kylmänä.

Kuva: Arto Mattila 10.3.2014

Kuva: Arto Mattila 4.3.2014

Vuokko

Kreikkalainen moussaka

Greek cooking

2                        pientä munakoisoa

2                        jauhoista perunaa, esim. Rosamunda keitettynä

Jauhelihakastike:

400 g paistijauhelihaa

3        sipulia

2        valkosipulin kynttä

1 tölkki paseerattua tomaattia

1 liha- tai juureskuutio

1 teelusikka pippurisekoitusta

3/4 teelusikkaa suolaa

1 teelusikka sokeria

1 ruokalusikka oreganoa

1 teelusikka kanelia

Juustokastike:

1 dl vehnäjauhoja

6 dl maitoa (kauramaitoa tai Eila Laktoositon maitojuoma tai Valio täysmaito)

2 1/2 dl juustoa tai juustoraastetta (Valio Polar) tai 200 g vuohenmaitojuustoa

1/2 teelusikkaa suolaa

1 tl muskottia

Pinnalle juustoraastetta

Valmista jauhelihakastike ja juustokastike ja laita vuorotellen kerroksittain jauhelihakastiketta, munakoiso viipaleita, peruna viipaleita ja juustokastiketta.

Kypsennä 175 asteessa 45-50 min. uunin alaosassa.

Kuva: Arto Mattila

Vuokko

Suomalaista kesäruokaa – kanttarellikastike – lämmin karpalokeitto

Karpaloita suolla, kuva: Arto Mattila

Kanttarellikastike: Paista pannulla öljyssä tai voissa sienet ja sipulia. Kaada joukkoon kermaa/soijakermaa. Jos pakastat kesällä talveksi kanttarelleja, paista niitä kevyesti pannulla, niin että kosteus lähtee pois ja sitten pakasta. Muuten ne on talvella sitkeitä ja kumimaisia. Tein joulukuussa kesällä pakastamistani kanttarelleista kastiketta ja sen kanssa perunamuusia. Myös bataatti muusi käy, värisävyt sopivat toisilleen.

Karpaloita suolla, kuva: Arto Mattila

Keittomarjat, kuvaajan keräämät, kuva: Arto Mattila

Jälkiruoaksi lämmin karpalokeitto:

5 dl karpalomehua, 1 ruokalusikka perunajauhoja, 3 dl pakaste karpaloita.

Vispilöi perunajauhot kylmään mehuun ja kuumenna keitto sekoitellen kiehuvaksi. Ota keitto pois liedeltä ja mausta halutessasi likööritilkalla. Lisää sekaan jäiset karpalot. Tarjoa lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön ja vohvelikeksien kanssa. Tämä oli tosi herkullista vaniljajäätelön kanssa viimeksi.

Karpalo kasvaa suolla ja muistuttaa puolukkaa, mutta marja on isompi ja karpalot kypsyvät myöhemmin. Niitä voi kerätä myöhään syksylläkin, niin että sormet ovat jäässä, mutta karpalotkin saattaa olla jäässä.

Kanttarelleja löytyy suomalaisista metsistä kesällä, kun osaa etsiä. Niitä keräävät innokkaasti Suomessa sekä miehet että naiset. 

Kanttarelleja, kuva: Vuokko Mattila

Vuokko

Australia

                   - Sydney

                              - Eden 

                                   - Byron Bay

Australian maisemat vaihtelevat trooppisista sademetsistä autiomaihin ja suurkaupunkien sykkeeseen. Australian luonto on ainutlaatuinen, sieltä löytyy sellaisia eläin- ja kasvilajeja, joita ei ole missään muualla maapallolla. Eukalyptuspuut hurmaavat tuoksullaan. Eläimistä voisin mainita pussieläimet: kengurut (joita on monta lajia), koala ja vompatti. Erikoinen on myös vesinokkaeläin.

Kävin matkallani Sydneyssä. Sydneytä kutsutaan usein yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista. Ei ihme, siellä on kaunis luonto meren äärellä ja arkkitehtuurin ihmeitä, oopperatalo ja Harbour Bridge silta. Sydney on Australian suurin kaupunki, yli neljä miljoonaa asukasta. Kävin Sydneyn satamassa, jonne James Cook aikoinaan saapui ensi kerran. Kävin myös olympiastadionilla. Se oli valtavan suuri. Kävimme myös uimassa jossain Sydneyn hienoista hiekkarannoista, näimme aussimaista rantaelämää.

Sydneystä on helppo jatkaa matkaa Australian muihin kiehtoviin kohteisiin. Jatkoin tyttäreni ja hänen miehensä kanssa matkaa kohti Byron Bayta. Matkalla yövyimme esimerkiksi Eden nimisessä paikassa. Se oli meren rannalla pieni paikka. Siellä oli jotain mielenkiintoista, valasmuseo. Siellä oli suuria valaan luurankoja ja kuvia seinällä. Siellä on pyydystetty valaita. Eräs valas oli nielaissut miehen noin 100 v. sitten ja hän oli selvinnyt valaan vatsasta elävänä pois. Nykyajan Joona. Kalastajat olivat saaneet valaan pyydystettyä ja vatsasta oli kuulunut ääntä ja he avasivat vatsan. Siellä oli mies, jonka tukka oli valkea.

Byron Bay on pikkukaupunki Australian itärannikolla. Siellä on aina lämmin ja tasainen ilma. Siellä on Australian itäisin kolkka, kukkula jossa on majakka. Kun kiipesimme sinne majakalle, siellä tuuli navakasti, mutta näimme jotain ainutlaatuista. Näimme delfiinejä matkalla jonnekin, vaikkakin aika kaukana. Se on niiden kulkureitti. Byron Bay on surffaajien paratiisi. Oli kiva istua rannalla katsomassa surffaajia. He etsivät ehkä täydellistä aaltoa, jota ei koskaan löydy. Oli myös kiva kävellä iltaisin lämpimässä pienen kaupungin kaduilla meren rannalla. Eräänä päivänä oli tori auki ja siellä näimme Aboriginaalien tanssin. He soittivat didgeridoota, puhallinsoitinta. Baryn Bayn lähellä on sademetsiä ja erittäin hedelmällistä viljelysmaata. Baryn Bay oli valloittava paikka meren rantoineen.

Byron Bay, majakka, Australian itäisin paikka, kuva: Vuokko

Byron Bay, kuva: Vuokko

Sydney, kuva: Vuokko

Vuokko

Australia – Melbourne

Australian toiseksi suurin kaupunki Melbourne, on kulttuurin ja nähtävyyksien kaupunki. Unelmakohde kasveista kiinnostuneille on Royal Botanical Garden. Olin kasvipuutarhassa monta tuntia kahtena päivänä ja otin kuvia. Siellä kasvaa erilaisia kukkia ja puita (50 000 kasvia). Tyttäreni asuu Melbournessa, kävin siellä viimeksi 10 vuotta sitten. Melbournen keskustassa on National Gallery of Victoria, joka on näkemisen arvoinen. Keskustassa on monia museoita ja gallerioita, jotka ovat kiinnostavia. Niissä voi nähdä Australian historiaa, mutta myös muualta maailmasta kiinnostavia asioita. Kävin monissa niistä. Melbournessa on helppo liikkua raitiovaunulla eli trampilla. Melbournen raideverkko on maailman laajin. Melbournen keskustassa vain on korkeita taloja, muualla on matalaa rakennusta. Keskusta on kuitenkin kaunis, vihreitä keitaita ja Yarra-joki keskellä kaupunkia. Melbournessa on Melbourne Zoo, jossa voi nähdä kenguruita ja muita eläimiä, joita ei ole muilla mantereilla. Emu, nokkasiili, koala.

Melbournen lähettyvillä on Phillip Island, missä voi nähdä söpöjen pienten pingviinien vaappuvan takaisin kotiin pitkän kalastuspäivän jälkeen. Siellä ei saa ottaa valokuvia, ettei häiritse pingviinien puuhia. Istuimme siellä katsomossa hiljaa toisten turistien kanssa  ja katselimme rannalle ja merelle. Se oli paras luonnon näytös mitä olen koskaan nähnyt.

Melbourne on Eurooppalaistyylinen kaupunki, muistuttaa eniten Englantia. Siellä on monen maalaisia ravintoloita. Keskustassa voi kokea suurkaupungin tunnelmaa. Voi mennä esim. illalla kävelemään keskustaan Yarra-joen rannalle ja nähdä miten tulet sytytetään klo 21 korkeiden pylväiden päähän. Melbourne by night. Lyhyen raitiovaunumatkan päässä sijaitsee St. Kilda niminen kaupunginosa. Siellä on meren rantaa, jossa voi uida tai muuten kävellä tai käydä syömässä tai kahvilla. Siellä päin on myös formularata. Olen käynyt.

Melbournen lähettyviltä löytyy muitakin kiinnostavia kohteita, kuten Yarra Valleyn viinialue. Sinne mennessä on sademetsää ja vuoristoa. Vuoristossa on vanha juna, jolla voi ajella ja kesyjä papukaijoja, joita voi syöttää. Ne lentävät kädelle, jos on jyviä mukana.

Melbournesta käsin voi tehdä yhden Australian kuuluisimmista road tripeistä, automatkan halki Great Ocean Roadin. Siitä olenkin jo kirjoittanut jutun tähän. Laitan tähän muutaman kuvan Melbournesta.

Koala, kuva: Vuokko

Nokkasiili, kuva: Vuokko

Melbourne Yarra joelta jokilaivalta kuvattu, kuva: Vuokko

Royal Botanical Garden, kuva: Vuokko

St Kilda, kuva: Vuokko

Vuokko