Pariisi

Yleisön pyynnöstä kerron matkastani Pariisiin. Siitä on jo 12 vuotta tasan, vuonna 2001. Se oli elokuun alku. Olin ensimmäisen kerran elämässäni lentokoneessa. Kyllä se jännitti, enkä meinannut uskaltaa katsoa alas. Olin yhdessä ystävien kanssa ryhmämatkalla. Kerron jotain mitä satun muistamaan.

Aamiaisella oli aina croisantteja. Kaupasta ostin usein patongin. Sitä ei muuten laitettu paperiin. Metro oli hieno, siinä ei ollut kuljettajaa. Seine-joen muistan ja lämpimät, lämpimät kesäillat. Kävelimme ystäväni kanssa iltaisin kaupungilla, kahvilat ja ruokapaikat oli auki. Jotkut ryhmästämme menivät aikaisin nukkumaan, mutta me sanoimme, että ei tänne Pariisiin ole tultu nukkumaan.

Versailles oli eräs retkikohde. Muistan sen hyvin miten hieno paikka se oli, kuninkaiden palatsit ja puutarhat. Uskomattoman upea paikka, maalauksia ja patsaita joissa oli matkittu kreikkalaisia. Siellä oli esimerkiksi peilisali, jossa on tehty rauhansopimuksia.

Eifel-torniin en uskaltanut kiivetä. Olin niin helpottunut lentokoneesta maan pinnalle pääsystä, että en halunnut korkealle. Muutaman ystävän kanssa istuimme Eifel-tornin alla ja juttelimme ja söimme ranskalaisia tai jotain. 

Pariisi pitää kokea, ei sitä oikein osaa kuvailla, se on jotain lempeää ja hienoa, kaupungin syke, puheen sorina, ihmiset. Minulla oli onni kokea se yhdessä hyvin monien ystävien kanssa ryhmämatkalla, se teki siitä erityisen ainutlaatuisen. Ne muistot sieltä eivät koskaan unohdu. Elokuu on erityisen lämmintä Euroopassa ja silloin voisi kävellä loputtomasti kaduilla ja kahviloissa ja tuntea lempeän tuulen käsivarsillaan ja kokea sen yhdessä ystävien kanssa. Ehkäpä ihailla Seinen pintaa.

Kirjoitin silloin runon Pariisin matkasta, kun olin palannut kotiin, laitan sen nyt tähän, se ei ole ehkä täysin kokonaan tässä, mutta kutakuinkin.

Pariisi

Minun Pariisini oli elokuussa 2001.

Ensi kerran, ensi kerran

näin Pariisin pilvien päältä

siipi vinossa, syöksylaskussa,

Eifel-tornin ympäri savusumua.

Minun Pariisini oli kaunis,

elämyksiä täynnä.

Nyt tiesin miksi edes kerran elämässä

täytyy nähdä Pariisi.

Kertoa siitä voisin, uutta ja uutta.

Minun Pariisini

oli lämmin ja pehmeä kesäilta

ja ranskankielinen puhe ympärillä.....

Kuumina elokuun päivinä

Pariisi näki ihmeen

josta vielä kauan puhutaan

ympäri maailman.

Myös minä täältä kaukaa pohjolasta

näin sen ihmeen, se oli minun Pariisini.

Merci pogu.

Vuokko

@