kotiliesi

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kreeta

Päätimme jo viime vuonna että lähdemme toukokuussa jonnekin lämpimään. Päädyimme tilaamaan ennakkomatkan Finnmatkoilta Kreetalle heti toukokuun alkuun, jolloin lomakausi alkaisi ja voisin saada jo kesälomaa. En ollut koskaan ennen käynyt missään rantaloma kohteessa, joten olin innoissani odotuksesta koko pitkän talven. Se olisi meille myös puolitoista vuotis häämatka.

Talvella odotellessa katselimme karttaa ja muuta tietoa Kreetasta. Luimme Finnmatkojen esitettä ja Rantapallon ja muitakin mitä löysimme internetistä. Saimme tietää että Kreeta on 200 km Kreikan mantereelta ja 300 km Afrikasta. Merta vaan välissä kummallakin puolella. Luonto olisi vuoristoista. Korkeita, kauniita vuoria mereltä käsin katsottuna, joku kertoi. Luin myös kreikkalaista keittokirjaa, jossa kerrottiin kasveista mitä siellä keväällä kasvaa ja mitä ruokia siellä tehdään. Lämmintä olisi 25 astetta, joten varasin aurinkorasvaa. 

Vihdoin 2.5. nousimme lentokoneeseen Helsinki-Vantaan lentokentältä. Meille oli varattu istuimet varauloskäynnin kohdalta ja lentoemäntä neuvoi miten ovi avataan hätätilanteessa. Mieheni vitsaili, että ainakin pääsemme ensimmäisinä ulos. Sitten paikalle saapui kolmas matkusta. Hän oli iso mies, ja hän oli varannut paikan ikkunan vierestä. Joten hän saisi avata oven jos tulisi hätä. 

Lento sujui mukavasti maisemia katsellen ja vieruskaverin kanssa jutellessa. Lensimme suoraan Suomen kohdalta etelään, kaarroksia oli hyvin vähän. Lento oli etuajassa ja olimme Kreetalla alle 4 tunnin. Ilta alkoi hämärtää, oli säkkipimeää kun olimme Hanian kaupungin yllä. Näimme vain kaupungin valoja. Kone alkoi laskeutua ja minun korviani särki. Kun koneen pyörät koskettivat maata vieruskaverimme nosti lasinsa ja otti kulauksen alkoholia ja sanoi: "Elämän pieniä iloja." Hän oli kertonut tehneensä koko talven pitkiä päiviä töitä ja odottaneensa tätä lomaa. Oli tilannut jo viime kesänä tämän matkan, kuten mekin.

Laskeuduimme lämpimään, tummaan trooppiseen iltaan. Finnmatkojen opas oli kentällä vastassa ja ohjasi meitä eteenpäin. Ajoimme Haniasta bussilla kohti Gerania. Näimme tien vierellä vuoristoa, palmupuita ja taloja, joissa oli valot. Saavuimme Lito Beach nimiseen hotelliin. Ilma oli ihanan lämmin ja oli pimeää ja valot loistivat huoneissa, palmut huojuivat pihalla. Meidät toivotettiin tervetulleiksi ja asetuimme taloksi, kello oli melkein puoliyö, joten uni maistui.

Aamulla menimme omalle parvekkeelle istumaan, ja kas vain sepelkyyhky huhuili katolla. Kun olimme istuneet jo kahvikupin ääressä jonkun aikaa, aamu-uninen kukko rupesi laulamaan. Oli vähän myöhässä, me olimme jo heränneet.

Lito Beach. Kuvannut Arto Mattila

Lito Beachin pihalta näkyi vuoristo. Kuvannut Arto Mattila
Vuokko

1 kommentti: