lauantai 10. elokuuta 2013

Tartto

Päätimme lähteä Tartoon, Viroon. Se on tunnettu yliopistokaupunki etelä-Virossa. Tilasin Matka Vekalta matkan 27.-30.6.2013 ajalle. Halusimme saada myös opastusta ja tietoa mahdollisimman paljon matkalla. Valmistauduimme talvella kuuntelemalla vähän kieltä kirjakaupasta hankitulta cd:tä.

Matka Vekan matka oli hyvä valinta. Pääsimme laivalta bussilla Tartoon. Matkaopas oli erittäin asiantunteva. Hän kertoi matkalla Tallinnasta Tartoon koko Viron historian. Se oli kiinnostavaa mielestäni.

Matkalla näimme haikaran pesiä pylväiden nokassa. Ne on mukavan näköisiä. Näimme viljapeltoja, viljat olivat pitempiä kuin samaan aikaan Suomessa. Etelä-Viro näytti hedelmälliselle seudulle. Kukkia oli pelloilla ja metsän reunoissa paljon, suurin osa samanlaisia kuin Suomessa.

Majoituimme Tartossa hotelli Draakoniin. Se on raatihuoneen torilla. Se on 1800-luvulla rakennettu talo, remontoitu tietysti. Omistaja puhui suomea. Pidin hotellista, se oli mielestäni viihtyisä. Aamupalaan kuului myös tuoreita mansikoita, jotka maistuivat melkein metsämansikoilta. Myös ystävämme olivat samaa mieltä, enkä vain minä, että ne olivat jotain sellaista lajiketta joka maistuu metsämansikalle.

Ensivaikutelma Tartosta oli ihastus. Tartto on hieno vanha kaupunki, sen näki heti. Kaupungin halki virtaa Ema-joki. Keskustassa on uusia liikerakennuksia, muuten on paljon vanhaa ja monia rakennuksia on entisöity. Yliopiston rakennuksia on paljon, päärakennus lähellä raatihuoneen toria. Raatihuoneen torilla on kiva suutelija-patsas.

Näimme kaikenlaista mukavaa torilla. Siellä oli posetiivareita eri maista, myös Suomesta. Eräänä päivänä lavalla lapset lauloi.

Vieressä oli Yliopiston puisto. Se oli aivan ihastuttava paikka. Kävelimme siellä ensimmäisenä iltana kahden ystävän kanssa, jotka olivat samalla matkalla. Lisäksi oppaanamme oli virolainen ystävä, joka osaa suomea. Puisto oli ihanan romanttinen. Se oli tosi iso alue ja siellä kasvoi isoja vanhoja puita. Ne loivat varjoja ilta-auringossa. Siellä oli myös PUSUMÄKI, jossa hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä. Ystävät halusivat tietysti ottaa meistä kuvan siinä. 

Seuraavana päivänä oli opastettu retki joka päättyi Yliopiston puistoon. Matka Vekan oppaamme kertoi paljon historiaa Tartosta ja oli kiva kuulla sitä. Nyt päivän valossa puisto oli myös ihastuttava. Siellä oli Enkelinsilta ja Pirunsilta. Oli myös patsas nuoresta runoilijasta, jonka tarinan saimme kuulla. Saimme kuulla rakennuksista ja muusta, mutta kaikkea ei voi muistaa kerralla kun kuulee uutta. Tarton yliopistossa voi opiskella monia aineita, historiaa, taidetta, eläinlääketiedettä mm.

Tartossa oli tavarataloja keskustassa. Ostimme aina jotain Taskusta. Kävimme niissä muutaman kerran, kävelimme Ema-joen rantaa kaunista rantatietä pitkin hotellista keskustaan. Niiden takana oli tori, jossa osa matkalaisista kävi, se oli kuulemma ihastuttava. Me emme jaksaneet käydä siellä. Näimme kadun varsilla kukkien myyjiä, heillä oli ruiskukkia ja ruista kimpuissa. Ne oli mielestäni kauniita. Keskustakin oli ihastuttava paikka, vaikka se on iso kaupunki.

Kävimme myös keskustasta kauempana Tartossa eräässä urheiluhallissa vierailemassa Jehovan todistajien konventissa. Olimme siellä yhden iltapäivän. Kuuntelimme ohjelmia, joista vähän ymmärsimme ja samalla tapasimme muutamia virolaisia ystäviä, joita tunnemme ja vaihdoimme kuulumisia. Olemme nimittäin Jehovan todistajia. Vierailimme myös yhtenä iltana erään virolaisen ystävän kotona johon meidät kutsuttiin.

Lauantaina oli Matka Vekan etelä-Viron retki. Kävimme Otepäässä ja muualla, matka kesti puoli päivää. Ilma oli mitä parhain. Näimme kauniita maisemia, kumpuilevaa maastoa ja viljapeltoja sekä metsiä. Kävimme myös Sangasten linnassa, joka oli todella kiinnostava linna. Saanut vaikutteita Englannista. Siellä oli asunut mies, joka oli kehitellyt pitkän ruislaadun. Paikalla oli virolainen opas, joka kertoi asiantuntevasti linnasta ja sen asukkaiden historiasta. Opas oli perehtynyt asiaan, hänellä oli oma valokuva-albumikin siitä suvusta. Todella mielenkiintoinen, voisin mennä uudelleen. Linnan kuisti oli mukava. Kun yhdestä nurkasta joku kuiskasi jotain, vastapäisessä nurkassa sen kuuli kun piti korvaa nurkassa. Se on ihan totta, me kokeilimme ja kuulin mitä mieheni kuiskasi minulle. Se oli tehty sen vuoksi sellaiseksi, että isäntä kuuli mitä palvelusväki puhui salaa kuistilla. Siellä sattui myös olemaan suuret pyöräkilpailut. Söimme lounasta jossain lähellä Sangasten linnaa ja ruoka oli ihastuttavaa. 

Viimeisenä aamuna kävimme kävelyllä raatihuoneen torilta kaupungilla ja puistossa ja joimme suklaapuodissa kahvit ja söimme suklaat. Loimme viimeiset katseet Tarton aamuun, miten aurinko oli noussut Ema-joelle. Sitten alkoi nostalginen linja-automatka Tallinnaan. Laivalla Viking Linellä katselimme ihastuneina auringon kiloa merellä.

Tartto oli aivan ihastuttava kaupunki ja voisin mennä sinne uudelleen. Seuraavaksi kerron makumatkasta joka tarttui Tartosta mukaan.



Vuokko




1 kommentti: